Tahtoikä
Ennen puhuttiin uhmaiästä. Sillä tarkoitettiin aikaa, jolloin lapsi alkaa laittaa vastaan ja rissaamaan vanhemmilleen. Uhmaamaan rajoja ja sääntöjä. Uhmaikä -sanassa on negatiivinen leima. Uhma koetaan uhkana ja sellaisena, joka pitää saada loppumaan. Tahtoikä -sanana on puolestaan positiivisempi. Kaikilla saa ja pitää ollakin omaa tahtoa. Jos ei ole, eikä tule, on tohveli koko elämänsä. Kun siis huomaat, että lapsessasi alkaa nousta omaa tahtoa, niin iloitse siitä. Hänen ylitseen ei kävellä. Tahtoikä on voimakkaimmillaan noin 2-3 vuoden iässä. Silloin lapsi haluaa päättää ja vaikuttaa asioihin. Voimakkaat tunteet ja aggressio voivat nousta pintaan, kun lapsen oma tahto ei toteudu. Sovintoon ja kompromisseihin pääseminen voi olla hankalaa. Lapsi voi puolustaa esimerkiksi omaa leluaan kynsin, hampain ja potkuinkin. Silloin häntä pitää rajoittaa lempeästi ja kertoa miten puolustautua oikein; voi kertoa aikuiselle tilanteesta tai voi polkea jalkaa ja näyttää että harmittaa. Yhdessä van