Ihanat Mamat

 Tuli tarve kertoa, että se, että ihmisellä on tunteita, ei tarkoita sitä, että hän on epävakaa se, että on vihainen, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että provosoituu, kun provosoidaan, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että on surullinen, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että on hyviä ja huonoja päiviä, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että muuttaa mielensä, peruu tapaamisen, ei vastaa aina puhelimeen, on joskus ristiriitainen, ei halua jatkaa satuttavia ihmissuhteita tai tuottaa muille pettymyksen, ei tarkoita sitä, että on epävakaa vaan että on inhimillinen ihminen. Vielä loppuun haaste: entä sitten, jos olisikin? Antaako se luvan vähätellä, mitätöidä, kohdella huonosti ja olla ottamatta vastuuta omasta osuudesta? Kun se toinen kerran on niin epävakaa. Kiitos (ja ei kiitos). Merja, kirjallisuusterapiaohjaaja                                                                                                              (kuva: Pixabay)

Joitakin viikkoja sitten keskustelimme eräässä ryhmässä siitä,  mitä on riittävän hyvä vanhemmuus . Jäin pohtimaan kysymystä, sillä se on todella hyvä ja haastavakin kysymys. Jokainen vanhempi on sitä varmasti jossain kohtaa miettinyt ja peilaillut omaa vanhemmuuttaan johonkin ideaalivanhemmuuteen. Täytyy kuitenkin heti aluksi todeta, että täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassakaan. Ei ainakaan tässä maailmassa. Mieluummin voisi todeta, että riittävän hyvään vanhemmuuteen kuuluu myös ajoittaiset riittämättömyyden tunteet ja arjen pienet virheetkin. Ne ovat meille kaikille tuttuja. Jokainen lapsi on erilainen, niinpä vanhemmuuskin etsii jokaisen lapsen kohdalla hieman erilaisia uomia. Tärkeää on kuitenkin yhteys, että se säilyy ja palautuu aina, ristiriitojenkin jälkeen. On lapselle jopa parempi, että hänellä on inhimillinen vanhempi kuin täydellinen vanhempi. Koska erilaisten tilanteiden ja joskus pettymystenkin kautta lapsi oppii tunteiden säätelyä ja hankalistakin tilanteistä sel