Tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Kuva
  Viime viikolla oli kiitospäivä eli Thanksgiving. K iitospäivä on Yhdysvalloissa vietettävä kansallinen  juhlapäivä . Sitä vietetään marraskuun neljäntenä torstaina. Ihmiskunnan historiassa on osoitettu kiitollisuutta, kun on pelastuttu vaikeasta tilanteesta tai kun oli saatu erityisen runsas sato. Roomalaiset viettivät sadonkorjuujuhlia elokuun alussa. Kiitospäivän varhaisia muotoja voivat olla myös kiitosjumalanpalvelukset, joita löytöretkeilijät järjestivät noustuaan turvallisesti maihin valtamerien ylityksen jälkeen. Ensimmäistä kiitospäivän juhlaa on vaikea nimetä. Kansallisen luonteen Kiitospäivä sai suurimmaksi osaksi yhden naisen toimien johdosta. Ladies Magazine -julkaisun toimittaja Sara Josepha Hale alkoi kampanjoinnin vuonna 1827 julkaisemalla aiheesta artikkeleita. Hän julkaisi myös tarinoita ja reseptejä sekä lähetti lukemattomia kirjeitä merkkihenkilöille. Tavoite saavutettiin noin neljänkymmenen vuoden päästä 1863, kun presidentti  Lincoln  julisti marraskuun viimeis

Lasten oikeuksien päivä

Kuva
Keväällä toukokuun toisena sunnuntaina juhlitaan äitienpäivää ja syksyllä marraskuun toisena sunnuntaina isänpäivää, joka onkin aivan tuota pikaa. Juhlat ovat kivoja ja tärkeitä. Niihin kuuluu perinteitä ja ne tuottavat mielihyvää niille keitä juhlitaan ja varmasti muillekin. Niitä juhlitaan joka vuosi samaan aikaan ja niihin valmistaudutaan päiväkodeissa, kouluissa ja kotona jo etukäteen, hyvissä ajoin. Oma lapseni ihmetteli kerran, että miksi ei sitten ole samanlaista lapsenpäivää kuin isänpäivä ja äitienpäivä. Se oli mielestäni erittäin hyvä kysymys. Selitin hänelle, että lasten oikeuksien päivä on aina 20.11., joka tänä vuonna osuu lauantaille. Jatkoin, että on itseasiassa kokonainen lasten oikeuksien viikko, jolloin lapsia ja heidän oikeuksiaan pidetään yhteiskunnallisesti esillä ja kaupunki, järjestöt sekä liikuntaseurat saattavat järjestää usein jotain lasten tapahtumia esimerkiksi. Tämä vastaus ei tyydyttänyt lastani. Hän kysyi, miksei hän saa aamiaista sänkyyn ja kortteja

Vanhemmuuden vinkki vitonen

Kuva
  1.       Kun uusi vauva syntyy perheeseen, menee aikaa, kunnes hän solahtaa osaksi perhettä. Uusien tapojen ja rutiinien oppiminen vie aikaa. Uuden perheenjäsenen temperamentin, mieltymysten ja tarpeiden tunnistaminen, niihin sopeutuminen ja niihin reagoiminen oikea-aikaisesti vaatii harjoitusta ja opettelua koko perheeltä. Myös isommat sisarukset saattavat reagoida hyvin eri tavoin uuteen tulokkaaseen. Anna siis sopeutumiselle aikaa. Se voi viedä hyvinkin jopa koko vauvavuoden. Mutta enemmin tai myöhemmin hitsaudutte kyllä tiiviiksi perheeksi.   2.       Anna tilaa kaikille tunteille. Anna sanoja kaikille tunteille. Kysy. Ihmettele ääneen. Rohkaise ja lohduta. Tämä vinkki pätee suhtautumiseen niin itseen kuin lapseenkin. Olisi hienoa, jos koko perheen tunneilmapiiri ja tunteiden ilmaisu voisi rakentua tämän varaan.   3.       Ota säännöllisesti aikaa myös itsellesi. Tarvitset sitä pysyäksesi virkeämpänä ja välittävämpänä vanhempana. Pienikin hengähdystauko arjen pyöritykse

Hemmotteluhetkiä

Kuva
Jokainen tarvitsee arjessaan lepohetkiä ja pientä hemmottelua. Myös me äidit. Erityisesti me äidit. Lepo- tai hemmotteluhetken ei monestikaan tarvitse olla mitään valtavan suurta ja ihmeellistä. Vain hetken aikaa jotain mikä rauhoittaa, tasapainottaa, virkistää tai piristää mieltä. Syvään hengittäminen rauhoittaa. Hiljaisuudesta nauttiminen voi nollata pään. Metsässä kävely virkistää. Ystävän kanssa rupattelu piristää. Puiston penkille istahtaminen ja joka aistilla ympäristön havainnointi voi olla hyväksi keskellä kiireistä päivää. Päiväkirjaa kirjoittamalla tai kuuntelemalla musiikkia voi saada vaikeitakin tunteita purettua päivän päätteeksi. Iltateen voi nautiskella rauhassa kynttilän valossa lasten nukahdettua. Tai hemmotella silloin itseään kotitekoisella kasvohoidolla. Mitä jos otettaisiin päivässä 15 minuuttia aikaa itselle? Voit valita jonkin tietyn hetken siihen, mikä on paras sinulle. Se voi olla lapsen päiväunien aikaan tai ennen kuin haet hänet kerhosta, päiväkodista tai

Tiedän vain, etten tiedä mitään

Kuva
Koulut ovat alkaneet ja kesäloma on takanapäin. On paljon uuden oppimista ja vähän jännitettävääkin. Joku lapsi aloittaa ensimmäistä kertaa kerhossa tai palaa päiväkotiin pitkän kesän jälkeen. Vanhemmat miettivät miten lapsi pärjää ja jaksaa taas tiivistä arkea. Lasta jännittää saako kavereita ja miten selviää ikävän tunteen kanssa. Joku itsenäistyvä koululainen alkaa harjoitella kulkemista kouluun ja takaisin yksin, ilman saattajaa. Vanhemmalla on silloin usein kädet ristissä ja peukut pystyssä, että sekin alkaisi sujumaan hyvin. Joku aloittaa opiskelut pitkän tauon jälkeen ja pohtii osaako edelleen oppia uutta. Toinen vaihtaa työpaikkaa ja toivoo pääsevänsä nopeasti kiinni uuteen työtehtävään ja solahtavansa mukavasti työyhteisöön. Joku jatkaa jo tutuissa kuvioissa, vaikka ehkä kaipaakin jotain uutta.   Syksyllä ollaan usein tavalla tai toisella uuden äärellä. Uusi kouluvuosi, uusi harrastus, uusi kampaus, uusi asuinpaikka, uudet mahdollisuudet ja uudet unelmat. Samalla usein toi

Lepoa ja leikkiä

Kuva
Kesä on tullut kaikessa komeudessaan ja on päästy nauttimaan ihanasta auringosta, lämpenevistä vesistöistä sekä kukkivasta luonnosta. Suurin osa kesästä ja lomasta on kuitenkin vielä edessäpäin. On siis vielä lisää mitä odottaa. Miksi kesä ja loma ovat niin kovin odotettuja? Ehkäpä siksi, että silloin on vapaa aikatauluista ja suorituksista. On aikaa levätä, nauttia ja tehdä sitä mitä sydän haluaa. Toki lapsiperheessä lepo on erilaista kuin lapsettomassa perheessä. On paljon arjen rutiineja, jotka pitää hoitaa oli sitten loma tai arki. Mutta silti lastenkin kanssa loma on lomaa. Voi puistoilla, käydä kylässä, voi uida, nukkua mahdollisesti hieman pidempään tai viettää yökkäriaamupäivää. Ennen kaikkea on aikaa olla ja aikaa leikkiä. Merkittävää taitaa olla se, ettei ole kiire mihinkään. Voi elää juuri tässä ja nyt. Ei tarvitse murehtia mennyttä tai huolehtia huomisesta. Vain tämä päivä ja hetki riittää. Itseasiassa luin juuri jostakin, että avain onneen on tässä hetkessä olemisen ta

Itsesäätely ja vanhemmuuden psyykkinen kestävyys

Kuva
Tämän kevään Ensi- ja turvakotien liiton järjestämässä Vauvapysäkki-webinaarissa käsiteltiin monessakin luennossa itsesäätelyä ja vanhemmuuden resilienssiä eli psyykkistä kestävyyttä. Olen tässä blogikirjoituksessa käyttänyt lähteenä kahden psykologin; Saara Nolvin ja Eeva-Leena Katajan luentoja tuosta webinaarista. Mitä itsesäätely on? Ensimmäisenä itsesäätely sanasta tulee mieleen omien tunteiden säätely ja ilmaiseminen rakentavasti. Sitä se toki onkin, mutta se on paljon muutakin. Se on tunteiden ja harmituksen sanoittamista, niiden kohtaamista sekä tasaamista, hetkessä hengitellen. Kaikki vahvat tunteet tarvitsevat itsesäätelyä; kiukku, suru, pelko ja ahdistus. Toisinaan jopa ilo tai yllättyneisyys tarvitsee itsesäätelyä kaveriksi. Usealla meistä on varmaan kokemuksia naurukohtauksesta sopimattomassa tilanteessa. Ne ovat kiusallisia (ja hervottomia hetkiä), mutta siinä kohtaa itsesäätely ei vain toiminut toivotulla tavalla. Itsesäätelyä tarvitaan myös keskittymiseen, vaikkapa