Lohdutus
Jokin aika sitten äiti-vauva-ryhmässä keskustelimme vauvan tunnetarpeista. Mietimme mitä vauva tai jo vähän isompikin lapsi tarvitsee hoivaajaltaan voidakseen kasvaa ja kehittyä mahdollisimman hyvin ja normaalisti. Totesimme lapsen tarvitsevan tavanomaisen fyysisen hoivan ja kosketuksen lisäksi ainakin tällaisia asioita: rakkautta, empatiaa, hyväksyntää, leikkisyyttä ja uteliaisuutta eli kiinnostusta.
Fyysinen hoiva pitää sisällään paljon asioita aina
riittävästä ruokkimisesta, lepoon ja nukkumiseen sekä säännöllisistä
vaipanvaihdoista turvalliseen ympäristöön ja riittäviin virikkeisiin.
Kylvetyksiä ja puhteita, kuivia vaatteita sekä ulkoiluja unohtamatta. Tietenkin
myös sylissä pitäminen, halit ja suukot kuuluvat vauvan hoivaamiseen ja ovat
elintärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Hyvää fyysistä ja kokonaisvaltaista hoitoa siis
tarvitaan.
Empatian kokemisen kautta lapsi alkaa arvostaa itseään ja
muita. Myötätunto alkaa hiljalleen rakentua ensimmäisten ikävuosien aikana. Kun
lapsi tulee kohdatuksi lämpimästi ja myötätuntoisesti hän mallioppimisen kautta
oppii niin itsekin suhtautumaan muihin.
Hyväksyntä on kaikilla ihmisillä yksi oleellinen tarve.
Varsinkin lapset tarvitsevat vanhempiensa ehdotonta hyväksyntää. Sitä, että he
ovat tärkeitä, arvokkaita ja ihania vanhempiensa silmissä aina, riippumatta
suorituksista. Niin monesti on kuultu tarinoita siitä, kuinka lapsena on saanut
huomioita ja kehuja vain hyvistä suorituksista. Lapsen pitäisi saada kuulla
enemmän sitä, että sinä olet ihana juuri tuollaisena kuin olet. Olet rakas,
tärkeä ja arvokas. Ilman mitään muttia tai ehtoja.
Leikki on lapsen työtä, niinpä leikkisällä asenteella vanhempi
pääsee kurkistamaan lapsen maailmaan ja jakamaan hänen kanssaan asioita.
Leikkisyydellä osallistutaan lapsen iloon ja katsellaan maailmaa hänen
näkökulmastaan. Leikkisyys saattaa myös pelastaa kiperän tilanteen lapsen uhmakiukkuillessa.
Saatetaan saada leikkisällä asenteella ja äänellä vietyä huomio toiseen
suuntaan. Esimerkiksi pukemista vastustava taapero saattaakin jäädä
kuuntelemaan lauluasi tai suullasi tekemää paloauton ääntä ja saattekin puettua
sillä aikaa näppärästi.
Uteliaisuus ja kiinnostus liippaa läheltä leikkisyyttä.
Kiinnostunut vanhempi kyselee lapseltaan tämän päivästä ja pysähtyy
kuuntelemaan lapsen asioita, vaikka kesken omien kotihommiensakin. Yleensä
asian kertomiseen ja kuuntelemiseen ei kulu kauaa aikaa, mutta kuulluksi tullut
lapsi kokee itsensä tärkeäksi ja hänelle tulee kohdattu olo. Pienen vauvan
kanssa uteliasuus on sitä, että tarkkailee, miettii ja pohtii sitä mitä vauva
viestii, mitähän hän mahtaa haluta ja tarvita juuri nyt. Jos vauva kurkottelee
jotain tavaraa kohti, voi todeta, että nyt sinua taitaa kiinnostaa tämä
kaukosäädin, haluatkohan vähän tutkia sitä? Isomman lapsen kohdalla
kiinnostusta voi osoittaa kyselemällä lapsen mielipiteitä ja toiveita sekä
mahdollistamalla toisinaan hänen kiinnostuksen kohteidensa kokeilemista ja
tekemistä.
Rakkaus sanaa on kaikista vaikein selittää. Siihen sisältyy
jo kaikki yllä kirjoitettu ja paljon muutakin. Rakkaus on välittämistä. Rakkaus
on lämmin tunne toista kohtaan. Rakkaus ajattelee toisen parasta. Rakkaus
huolehtii. Rakkaus uskoo ja toivoo. Rakkaus haluaa hyvää. Rakkaus hoivaa.
Rakkaus lohduttaa.
Viime aikoina minua on koskettanut erityisesti juuri tuo
lohdutus. Vauva tarvitsee paljon lohdutusta ja usein monenlaiseen vaivaan.
Vauvaa pitää lohduttaa, kun hän säikähtää kovaa ääntä, herää yksin hädissään
pinnasängystä, jos hänellä on masuvaivoja, kun hänellä on kova nälkä ja ruoan
lämmitys kestää vielä hetken jne. Isompikin lapsi tarvitsee vielä paljon
lohdutusta. Tulee pipejä, joihin tarvitaan lohdutusta. Ehkä elämässä tulee
ikäviä tilanteita, kuten kiusaamista tai leikistä ulosjäämistä, joka
murehduttaa ja johon lapsi tarvitsee lohdutusta.
Lohdutuksen puute aiheuttaa meissä häpeää. Tilanteissa,
jolloin tarvittaisiin lohdutusta, mutta sitä ei syystä tai toisesta saa, muuttuukin
lohdutuksen puute häpeäksi ja näin häpeää kertyy meihin ihmisiin. Aikuisuuteen
mennessä sitä voi olla jo kertynyt aika paljon. Vielä aikuinenkin tarvitsisi
lohdutusta läheisiltään. Mutta monesti sitä ei osata pyytää, eikä antaa. Niinpä
me aikuiset olemme kehitelleet omia lohdutuksen muotoja korvaamaan oikeaa
lohdutusta. Oletko koskaan ajatellut, mikä on monen riippuvuuden takana?
Riippuvuuksiahan on, jos jonkinlaisia. Lohdutusta voidaan hakea päihteistä,
kuten alkoholista, huumeista ja tupakasta, mutta vähän tavallisemmistakin
asioista kuten suklaasta, seksistä, pelaamisesta ja sarjoista.
Mutta mikä voisi olla riippuvuuksien juurisyy? Voisiko
taustalla olla lohdutuksen puute? Tarve saada lohtua on niin tärkeää
kaikille. Vauvoille, taaperoille, leikki-ikäisille,
koululaisille, teineille, nuorille, aikuisille ja vanhuksille. Ei ole huono
asia tarvita oikeaa, inhimillistä lohdutusta. Lohduta toista aina kun voit. Ota
vastaan lohtua, kun sitä on tarjolla. Jos olet oikein rohkea, voit jopa sanoa
läheisellesi, että nyt tarvitsisin lohdutusta ja ymmärrystä. Uskon ja toivon,
että silloin tulet saamaan lämpimän halauksen ja kuuntelevat korvat
murheillesi.
”Ihminen tarvitsee läheisyyttä, turvaa ja lohtua läpi
elämän.” – Jari Sinkkonen
Perhetyön ohjaaja Marjo
(Kuva:Pixabay)