Ihanat Mamat

Kuulin joitakin vuosia sitten kertomuksen, joka on jäänyt mieleeni. En muista mistä sen kuulin tai luin, joten en voi nyt kiitosta ja kunniaa antaa siitä kenellekään. Kertomus sopii niin lapsille, kuin aikuisillekin ja sitä voi myös visualisoida näyttelemällä tai pöytäteatterin keinoin. Oli kaksi veljestä, jotka olivat eläneet sovussa naapureina jo 40 vuotta. Erään kerran heille kuitenkin tuli riitaa, jota seurasi välirikko ja viikkojen mykkäkoulu. He eivät puhuneet toisilleen, eivät tervehtineet toisiaan, eivätkä olleet näkevinäänkään toisiaan. Eräänä päivänä vanhempi veli tapasi puusepän, joka kyseli töitä. Hetken mietittyään vanhempi veli tarjosi puusepälle projektin. Hän pyysi puuseppää rakentamaan veljesten pihojen väliin 2 metriä korkean aidan, jottei veljesten tarvitsisi nähdäkään toisiaan. Nuorempi veli oli kaivatuttanut riidan jälkeen syvän ojan tonttien väliin jo aiemmin ja vanhempi veli ajatteli näin myös kostavansa veljelleen. Puuseppä ryhtyi töihin heti. Vanhempi vel

Nyt se tuli! Ensimmäistä kertaa eläissäni. Tähän asti olen pystynyt sitä taitavasti vihjailuista ja mieleen hiipivistä epäilyksistä huolimatta karttelemaan.  Ikäkriisi. Kaikki alkoi siitä, kun taivuin perheen teknoälyjen painostuksen alla ja ostin uuden älypuhelimen. Toisen.  Ensimmäinen kesti vaivaiset viisi vuotta.  Oli kuitenkin minulle jo tutuksi tullut ja mieluinen, joten en halunnut siitä luopua, vaikka kuoret oli hajalla, lasi säröillä, muisti täynnä, kuvia ei saanut enää tallennettua, päivityksiä tehtyä jne. yms. Tämä ei herättänyt minussa kuitenkaan mitään fossiiliepäilyjä, olinhan lähinnä vain ylpeä itsestäni, kun en kuulunut nykyteknologian kerskakuluttajiin.  Päädyin siis ostamaan uuden puhelimen.  Tai en minä sitä itse ostanut, puoliso kävi ostamassa sen, minkä Verkkokaupan valikoimasta valitsin.  Tai siis en minä itse sitä valinnut, poikani sen valitsi antamieni reunaehtojen perusteella.  Enkä minä itse sitä käyttökuntoon saanut. Molemmat perheen miespuoliset tekoäl

Tänään alkoivat koulut, eskarit ja päiväkodit monissa perheissä. Ollaan uuden äärellä ja samalla arki taas pyörähtää käyntiin. On perhosia vatsassa jännityksestä, kenties huolta pärjäämisestä ja samalla iloa kun tapaa kavereita pitkän kuuman kesän jälkeen. Opitaan paljon uutta. Miten täällä toimitaan? Kuinka kuljetaan? Mitkä ovat tämän paikan säännöt ja tavat toimia? Opinko lukemaan? Onkohan uusi vieras kieli kovin vaikeaa? Vanhemmat tuntevat haikeutta. Nytkö se loma jo loppui? Koulutie alkaa. Ei ole kotona enää ihan pikkulasta. Samaan aikaan voi tuntea myös pientä helpotusta. Selvittiin kesän tiskivuorista, pyykkikasoista ja lasten nahisteluista. Selätettiin pikkulapsiaika. Saatiin nuorimmainenkin opetettua uimaan ja pyöräilemään. Pyöräilystä puheen ollen, se olikin vaikeaa. Meinasi jo usko loppua itselläkin. Lapsi laittoi henkiset jarrut päälle heti kun pyöräilyn opettelusta puhuttiinkaan. Kun sitten viimein rohkaisun, houkuttelun ja lahjonnan jälkeen päästiin pyörän kanssa liiku

Tervetuloa lukemaan Ihanat Mamat blogia. Tämän blogin tarkotus on antaa ääni erilaisille naisille ja äideille. Blogi on Tampereen NNKY:n Itu-perhetyön ylläpitämä. Työntekijät, asiakkaat, asiantuntijat ja äidit kirjoittavat täällä elämästä, äitiydestä, naiseudesta ja omista oivalluksistaan. Äidiksi kasvu on matka, jolla ei ole loppua. Se alkaa silloin, kun ajatus vauvasta hiipii ensimmäisen kerran mieleen. Silloin alkavat unelmat äitiydestä elää. Kun raskaustesti näyttää positiivista läikähtää rinnassa jotain lämmintä. Raskauden edetessä vatsa kasvaa, vauva alkaa liikkua ja tulla konkreettisemmaksi. Syntyy mielikuvavauva. Hankitaan tarvikkeita ja vaatteita pikkuiselle. Käydään synnytysvalmennuksessa. Kuunnellaan hyviä ja huonoja tarinoita synnytyksistä ja vauva-ajasta. Omalle kohdalle toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Lopulta pieni ihme nostetaan rinnallesi. Katsot vauvaa syvälle silmiin ja tiedät, että te kuulutte yhteen. Miten jotain näin pientä voi rakastaa näin paljon? Si