Ikäkriisi

Nyt se tuli! Ensimmäistä kertaa eläissäni. Tähän asti olen pystynyt sitä taitavasti vihjailuista ja mieleen hiipivistä epäilyksistä huolimatta karttelemaan. Ikäkriisi.
Kaikki alkoi siitä, kun taivuin perheen teknoälyjen painostuksen alla ja ostin uuden älypuhelimen.Toisen. Ensimmäinen kesti vaivaiset viisi vuotta. Oli kuitenkin minulle jo tutuksi tullut ja mieluinen, joten en halunnut siitä luopua, vaikka kuoret oli hajalla, lasi säröillä, muisti täynnä, kuvia ei saanut enää tallennettua, päivityksiä tehtyä jne. yms.
Tämä ei herättänyt minussa kuitenkaan mitään fossiiliepäilyjä, olinhan lähinnä vain ylpeä itsestäni, kun en kuulunut nykyteknologian kerskakuluttajiin. Päädyin siis ostamaan uuden puhelimen. Tai en minä sitä itse ostanut, puoliso kävi ostamassa sen, minkä Verkkokaupan valikoimasta valitsin. Tai siis en minä itse sitä valinnut, poikani sen valitsi antamieni reunaehtojen perusteella. Enkä minä itse sitä käyttökuntoon saanut. Molemmat perheen miespuoliset tekoälyt siinä minua auttoivat.
Tämän kaiken kuitenkin kestin rinta rottingilla, enkä antanut fossiiliepäilyille hetkeäkään ajatustilaa. Olin iloinen uudesta älylaitteestani, ja sen suomista mahdollisuuksista (joista en totuuden nimissä ymmärrä vieläkään höykäsen pölähtämää). Mutta sitten se tuli. Viattomasti ja salakavalasti yhdellä sormen hipaisulla! Puhelin tarjosi valmiina Instagram-sovellusta. Ajattelin, että voishan tuohonkin tutustua.
Virhe. Jouduin seuratuksi. Ja ahdistuin. Uusi puhelimeni tiedottaa tämän tästä kuinka rakkaat ystäväni ovat alkaneet seuraamaan minua. Ja rakas tyttäreni ilmoitti välittömästi, että älä vaan ala seuraamaan häntä! Olis kuulemma kamalan noloa. Vanhukset on kuulemma vallannut jo Facebookin, joten Instagramiin heitä ei tulisi päästää. Ja hei, mun live-seura tuntuu kuitenkin olevan hänelle ainakin vielä ihan mieluista, joten tuskin tää minusta persoonana mitenkään nyt on riippuvaista. Kai.
Mutta joudun nyt siis toteamaan, että olen tullut vanhaksi. Ja myönnän ettei minussa ole mitään seurattavaa enkä aio ruveta ketään muutakaan seuraamaan, koska olen niiiiin old season ja kalkkis ja seniili ja fossiili, etten kerta kaikkiaan jaksa alkaa aivokapasiteettiani kuormittamaan selvittämällä, miten se Instassa edes tapahtuisi. Kaiken maailman hästäg-sanahirviöiden keksimisestä puhumattakaan! Poistaisin koko sovelluksen puhelimestani, jos olisin ihan varma, että osaan sen tehdä. Niin että jatketaan vaan toistemme tykkäämisestä (mutta ei kyttäämisestä) täällä vanhusten vasepookissa. Ja ihan livenäkin mieluusti. Siihen tääkin ikäkriisiläinen vielä kykenee.

Merja 45 v.

                                                                                (Kuva: Pixabay)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä