Ihanat Mamat blogi
Tervetuloa lukemaan Ihanat Mamat blogia.
Tämän blogin tarkotus on antaa ääni erilaisille naisille ja äideille. Blogi on Tampereen NNKY:n Itu-perhetyön ylläpitämä. Työntekijät, asiakkaat, asiantuntijat ja äidit kirjoittavat täällä elämästä, äitiydestä, naiseudesta ja omista oivalluksistaan.
Äidiksi kasvu on matka, jolla ei ole loppua. Se alkaa silloin, kun ajatus vauvasta hiipii ensimmäisen kerran mieleen. Silloin alkavat unelmat äitiydestä elää. Kun raskaustesti näyttää positiivista läikähtää rinnassa jotain lämmintä. Raskauden edetessä vatsa kasvaa, vauva alkaa liikkua ja tulla konkreettisemmaksi. Syntyy mielikuvavauva. Hankitaan tarvikkeita ja vaatteita pikkuiselle. Käydään synnytysvalmennuksessa. Kuunnellaan hyviä ja huonoja tarinoita synnytyksistä ja vauva-ajasta. Omalle kohdalle toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Lopulta pieni ihme nostetaan rinnallesi. Katsot vauvaa syvälle silmiin ja tiedät, että te kuulutte yhteen. Miten jotain näin pientä voi rakastaa näin paljon? Siitä alkavat yhteisen elämän opettelu ja kysymykset. Mikä on oikea imemisote? Kuinka usein tulisi imettää? Miten vauvan saa nukahtamaan? Miten vauvan saa heräteltyä? Vaunut vai kantoliina? Tutti vai ei? Loputtomasti kysymyksiä, vähän selkeitä vastauksia eikä ohjekirjaa löydy. Tai löytyy sittenkin. Se on sylissäsi. Vauva ohjaa sinua ottamaan hänet syliin, ruokkimaan, lohduttamaan, rakastamaan ja silittämään. Hän ohjaa sinua pysymään ihan lähellä, puhumaan lempeästi, koskemaan hellästi sekä katsomaan häntä ihailevasti ja hyväksyvästi. Iloitset kun vauvasi hymyilee ja sydäntäsi kouraisee kun hän itkee. Opit niin paljon asioita, joka päivä.
Eikä uuden oppiminen osaltasi lopu vauva-aikaan. Tahtoikä nostattaa pintaan monenlaisia tunteita. Miten lapsi osaakaan painella sinua juuri niistä nappuloista, jotka saavat sinut hermostumaan? Miten lasta voikaan rakastaa näin paljon? Miten lapsi voi olla niin tarvitseva ja toisena hetkenä olla itsenäinen maailmavalloittaja? Naurat kun kuulet leikki-ikäisesi jutustelevan. Hän käyttää juuri samoja sanoja ja äänenpainoa kuin sinä. Mallioppiminen. Kouluikäisen kanssa tunnet jo haikeutta. Mihin nämä vuodet ovat vierineet? Teini-ikäisen kanssa saatat todeta, että oppimista on vielä molemmilla. Mutta kuinka kauan on vielä yhteistä aikaa? Sitten katsot nuorta ja hämmästelet miten hieno ihminen hän on. Huomaat, että siivet ovat kasvaneet ja vahvistuneet. On aika lentää. Olet kiitollinen, että olet saanut olla äiti. Muistaakohan nuori ne kolme tärkeintä sanaa: kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Vai ovatko ne sittenkin: olet ihana, rakastettu ja arvokas.
Marjo, perhetyöntekijä
(Kuva: Pixabay)
Tämän blogin tarkotus on antaa ääni erilaisille naisille ja äideille. Blogi on Tampereen NNKY:n Itu-perhetyön ylläpitämä. Työntekijät, asiakkaat, asiantuntijat ja äidit kirjoittavat täällä elämästä, äitiydestä, naiseudesta ja omista oivalluksistaan.
Äidiksi kasvu on matka, jolla ei ole loppua. Se alkaa silloin, kun ajatus vauvasta hiipii ensimmäisen kerran mieleen. Silloin alkavat unelmat äitiydestä elää. Kun raskaustesti näyttää positiivista läikähtää rinnassa jotain lämmintä. Raskauden edetessä vatsa kasvaa, vauva alkaa liikkua ja tulla konkreettisemmaksi. Syntyy mielikuvavauva. Hankitaan tarvikkeita ja vaatteita pikkuiselle. Käydään synnytysvalmennuksessa. Kuunnellaan hyviä ja huonoja tarinoita synnytyksistä ja vauva-ajasta. Omalle kohdalle toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Lopulta pieni ihme nostetaan rinnallesi. Katsot vauvaa syvälle silmiin ja tiedät, että te kuulutte yhteen. Miten jotain näin pientä voi rakastaa näin paljon? Siitä alkavat yhteisen elämän opettelu ja kysymykset. Mikä on oikea imemisote? Kuinka usein tulisi imettää? Miten vauvan saa nukahtamaan? Miten vauvan saa heräteltyä? Vaunut vai kantoliina? Tutti vai ei? Loputtomasti kysymyksiä, vähän selkeitä vastauksia eikä ohjekirjaa löydy. Tai löytyy sittenkin. Se on sylissäsi. Vauva ohjaa sinua ottamaan hänet syliin, ruokkimaan, lohduttamaan, rakastamaan ja silittämään. Hän ohjaa sinua pysymään ihan lähellä, puhumaan lempeästi, koskemaan hellästi sekä katsomaan häntä ihailevasti ja hyväksyvästi. Iloitset kun vauvasi hymyilee ja sydäntäsi kouraisee kun hän itkee. Opit niin paljon asioita, joka päivä.
Eikä uuden oppiminen osaltasi lopu vauva-aikaan. Tahtoikä nostattaa pintaan monenlaisia tunteita. Miten lapsi osaakaan painella sinua juuri niistä nappuloista, jotka saavat sinut hermostumaan? Miten lasta voikaan rakastaa näin paljon? Miten lapsi voi olla niin tarvitseva ja toisena hetkenä olla itsenäinen maailmavalloittaja? Naurat kun kuulet leikki-ikäisesi jutustelevan. Hän käyttää juuri samoja sanoja ja äänenpainoa kuin sinä. Mallioppiminen. Kouluikäisen kanssa tunnet jo haikeutta. Mihin nämä vuodet ovat vierineet? Teini-ikäisen kanssa saatat todeta, että oppimista on vielä molemmilla. Mutta kuinka kauan on vielä yhteistä aikaa? Sitten katsot nuorta ja hämmästelet miten hieno ihminen hän on. Huomaat, että siivet ovat kasvaneet ja vahvistuneet. On aika lentää. Olet kiitollinen, että olet saanut olla äiti. Muistaakohan nuori ne kolme tärkeintä sanaa: kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Vai ovatko ne sittenkin: olet ihana, rakastettu ja arvokas.
Marjo, perhetyöntekijä
