Sillanrakentaja
Kuulin joitakin vuosia sitten kertomuksen, joka on jäänyt mieleeni. En muista mistä sen kuulin tai luin, joten en voi nyt kiitosta ja kunniaa antaa siitä kenellekään. Kertomus sopii niin lapsille, kuin aikuisillekin ja sitä voi myös visualisoida näyttelemällä tai pöytäteatterin keinoin.
Oli kaksi veljestä, jotka olivat eläneet sovussa naapureina jo 40 vuotta. Erään kerran heille kuitenkin tuli riitaa, jota seurasi välirikko ja viikkojen mykkäkoulu. He eivät puhuneet toisilleen, eivät tervehtineet toisiaan, eivätkä olleet näkevinäänkään toisiaan.
Eräänä päivänä vanhempi veli tapasi puusepän, joka kyseli töitä. Hetken mietittyään vanhempi veli tarjosi puusepälle projektin. Hän pyysi puuseppää rakentamaan veljesten pihojen väliin 2 metriä korkean aidan, jottei veljesten tarvitsisi nähdäkään toisiaan. Nuorempi veli oli kaivatuttanut riidan jälkeen syvän ojan tonttien väliin jo aiemmin ja vanhempi veli ajatteli näin myös kostavansa veljelleen.
Puuseppä ryhtyi töihin heti. Vanhempi veli lähti kaupunkiin asioille. Kun hän palasi kotiin, hänen suunsa loksahti auki hämmästyksestä. Aidan sijaan ojan yli olikin rakennettu silta!
Nuorempi veli tuli vanhempaa veljeä vastaan sillalla ja ihmetteli vanhemman veljen hyvyyttä. Hän sanoi: "Minä kaivoin ojan välillemme, mutta sinä rakensit sillan. Maksoit pahan hyvällä." He halasivat toisiaan ja sopivat riitansa. Vanhempi veli tarjosi puusepälle lisää erilaisia nikkarointitöitä kotoaan, mutta puusepällä oli jo muita sillanrakennusprojekteja odottamassa.
Vanhempi veli maksoi pahan hyvällä, vaikkakin puusepän avustuksella. Samalla tavalla mekin voimme tehdä. Voimme mieluummin olla rakentamassa siltoja, kuin aitoja. Jos puuseppä olisi rakentanut aidan, veljesten välit eivät olisi tulleet kuntoon. Päinvastoin. Ne olisivat tulleet entistä huonommiksi. Me voimme päättää olla niitä, jotka antavat anteeksi ja jotka ottavat sen ensimmäisen askeleen kohti sovintoa. Se vapauttaa meidät itsemmekin mielipahasta, vihasta ja katkeruudesta.
Marjo, perhetyöntekijä
(Kuva: Pixabay)
Oli kaksi veljestä, jotka olivat eläneet sovussa naapureina jo 40 vuotta. Erään kerran heille kuitenkin tuli riitaa, jota seurasi välirikko ja viikkojen mykkäkoulu. He eivät puhuneet toisilleen, eivät tervehtineet toisiaan, eivätkä olleet näkevinäänkään toisiaan.
Eräänä päivänä vanhempi veli tapasi puusepän, joka kyseli töitä. Hetken mietittyään vanhempi veli tarjosi puusepälle projektin. Hän pyysi puuseppää rakentamaan veljesten pihojen väliin 2 metriä korkean aidan, jottei veljesten tarvitsisi nähdäkään toisiaan. Nuorempi veli oli kaivatuttanut riidan jälkeen syvän ojan tonttien väliin jo aiemmin ja vanhempi veli ajatteli näin myös kostavansa veljelleen.
Puuseppä ryhtyi töihin heti. Vanhempi veli lähti kaupunkiin asioille. Kun hän palasi kotiin, hänen suunsa loksahti auki hämmästyksestä. Aidan sijaan ojan yli olikin rakennettu silta!
Nuorempi veli tuli vanhempaa veljeä vastaan sillalla ja ihmetteli vanhemman veljen hyvyyttä. Hän sanoi: "Minä kaivoin ojan välillemme, mutta sinä rakensit sillan. Maksoit pahan hyvällä." He halasivat toisiaan ja sopivat riitansa. Vanhempi veli tarjosi puusepälle lisää erilaisia nikkarointitöitä kotoaan, mutta puusepällä oli jo muita sillanrakennusprojekteja odottamassa.
Vanhempi veli maksoi pahan hyvällä, vaikkakin puusepän avustuksella. Samalla tavalla mekin voimme tehdä. Voimme mieluummin olla rakentamassa siltoja, kuin aitoja. Jos puuseppä olisi rakentanut aidan, veljesten välit eivät olisi tulleet kuntoon. Päinvastoin. Ne olisivat tulleet entistä huonommiksi. Me voimme päättää olla niitä, jotka antavat anteeksi ja jotka ottavat sen ensimmäisen askeleen kohti sovintoa. Se vapauttaa meidät itsemmekin mielipahasta, vihasta ja katkeruudesta.
Marjo, perhetyöntekijä
(Kuva: Pixabay)
