Ihanat Mamat

  Viime viikolla oli kiitospäivä eli Thanksgiving. K iitospäivä on Yhdysvalloissa vietettävä kansallinen  juhlapäivä . Sitä vietetään marraskuun neljäntenä torstaina. Ihmiskunnan historiassa on osoitettu kiitollisuutta, kun on pelastuttu vaikeasta tilanteesta tai kun oli saatu erityisen runsas sato. Roomalaiset viettivät sadonkorjuujuhlia elokuun alussa. Kiitospäivän varhaisia muotoja voivat olla myös kiitosjumalanpalvelukset, joita löytöretkeilijät järjestivät noustuaan turvallisesti maihin valtamerien ylityksen jälkeen. Ensimmäistä kiitospäivän juhlaa on vaikea nimetä. Kansallisen luonteen Kiitospäivä sai suurimmaksi osaksi yhden naisen toimien johdosta. Ladies Magazine -julkaisun toimittaja Sara Josepha Hale alkoi kampanjoinnin vuonna 1827 julkaisemalla aiheesta artikkeleita. Hän julkaisi myös tarinoita ja reseptejä sekä lähetti lukemattomia kirjeitä merkkihenkilöille. Tavoite saavutettiin noin neljänkymmenen vuoden päästä 1863, kun presidentti  Lincoln  julisti marraskuun viimeis

Keväällä toukokuun toisena sunnuntaina juhlitaan äitienpäivää ja syksyllä marraskuun toisena sunnuntaina isänpäivää, joka onkin aivan tuota pikaa. Juhlat ovat kivoja ja tärkeitä. Niihin kuuluu perinteitä ja ne tuottavat mielihyvää niille keitä juhlitaan ja varmasti muillekin. Niitä juhlitaan joka vuosi samaan aikaan ja niihin valmistaudutaan päiväkodeissa, kouluissa ja kotona jo etukäteen, hyvissä ajoin. Oma lapseni ihmetteli kerran, että miksi ei sitten ole samanlaista lapsenpäivää kuin isänpäivä ja äitienpäivä. Se oli mielestäni erittäin hyvä kysymys. Selitin hänelle, että lasten oikeuksien päivä on aina 20.11., joka tänä vuonna osuu lauantaille. Jatkoin, että on itseasiassa kokonainen lasten oikeuksien viikko, jolloin lapsia ja heidän oikeuksiaan pidetään yhteiskunnallisesti esillä ja kaupunki, järjestöt sekä liikuntaseurat saattavat järjestää usein jotain lasten tapahtumia esimerkiksi. Tämä vastaus ei tyydyttänyt lastani. Hän kysyi, miksei hän saa aamiaista sänkyyn ja kortteja

  1.       Kun uusi vauva syntyy perheeseen, menee aikaa, kunnes hän solahtaa osaksi perhettä. Uusien tapojen ja rutiinien oppiminen vie aikaa. Uuden perheenjäsenen temperamentin, mieltymysten ja tarpeiden tunnistaminen, niihin sopeutuminen ja niihin reagoiminen oikea-aikaisesti vaatii harjoitusta ja opettelua koko perheeltä. Myös isommat sisarukset saattavat reagoida hyvin eri tavoin uuteen tulokkaaseen. Anna siis sopeutumiselle aikaa. Se voi viedä hyvinkin jopa koko vauvavuoden. Mutta enemmin tai myöhemmin hitsaudutte kyllä tiiviiksi perheeksi.   2.       Anna tilaa kaikille tunteille. Anna sanoja kaikille tunteille. Kysy. Ihmettele ääneen. Rohkaise ja lohduta. Tämä vinkki pätee suhtautumiseen niin itseen kuin lapseenkin. Olisi hienoa, jos koko perheen tunneilmapiiri ja tunteiden ilmaisu voisi rakentua tämän varaan.   3.       Ota säännöllisesti aikaa myös itsellesi. Tarvitset sitä pysyäksesi virkeämpänä ja välittävämpänä vanhempana. Pienikin hengähdystauko arjen pyöritykse

Jokainen tarvitsee arjessaan lepohetkiä ja pientä hemmottelua. Myös me äidit. Erityisesti me äidit. Lepo- tai hemmotteluhetken ei monestikaan tarvitse olla mitään valtavan suurta ja ihmeellistä. Vain hetken aikaa jotain mikä rauhoittaa, tasapainottaa, virkistää tai piristää mieltä. Syvään hengittäminen rauhoittaa. Hiljaisuudesta nauttiminen voi nollata pään. Metsässä kävely virkistää. Ystävän kanssa rupattelu piristää. Puiston penkille istahtaminen ja joka aistilla ympäristön havainnointi voi olla hyväksi keskellä kiireistä päivää. Päiväkirjaa kirjoittamalla tai kuuntelemalla musiikkia voi saada vaikeitakin tunteita purettua päivän päätteeksi. Iltateen voi nautiskella rauhassa kynttilän valossa lasten nukahdettua. Tai hemmotella silloin itseään kotitekoisella kasvohoidolla. Mitä jos otettaisiin päivässä 15 minuuttia aikaa itselle? Voit valita jonkin tietyn hetken siihen, mikä on paras sinulle. Se voi olla lapsen päiväunien aikaan tai ennen kuin haet hänet kerhosta, päiväkodista tai

Koulut ovat alkaneet ja kesäloma on takanapäin. On paljon uuden oppimista ja vähän jännitettävääkin. Joku lapsi aloittaa ensimmäistä kertaa kerhossa tai palaa päiväkotiin pitkän kesän jälkeen. Vanhemmat miettivät miten lapsi pärjää ja jaksaa taas tiivistä arkea. Lasta jännittää saako kavereita ja miten selviää ikävän tunteen kanssa. Joku itsenäistyvä koululainen alkaa harjoitella kulkemista kouluun ja takaisin yksin, ilman saattajaa. Vanhemmalla on silloin usein kädet ristissä ja peukut pystyssä, että sekin alkaisi sujumaan hyvin. Joku aloittaa opiskelut pitkän tauon jälkeen ja pohtii osaako edelleen oppia uutta. Toinen vaihtaa työpaikkaa ja toivoo pääsevänsä nopeasti kiinni uuteen työtehtävään ja solahtavansa mukavasti työyhteisöön. Joku jatkaa jo tutuissa kuvioissa, vaikka ehkä kaipaakin jotain uutta.   Syksyllä ollaan usein tavalla tai toisella uuden äärellä. Uusi kouluvuosi, uusi harrastus, uusi kampaus, uusi asuinpaikka, uudet mahdollisuudet ja uudet unelmat. Samalla usein toi

Kesä on tullut kaikessa komeudessaan ja on päästy nauttimaan ihanasta auringosta, lämpenevistä vesistöistä sekä kukkivasta luonnosta. Suurin osa kesästä ja lomasta on kuitenkin vielä edessäpäin. On siis vielä lisää mitä odottaa. Miksi kesä ja loma ovat niin kovin odotettuja? Ehkäpä siksi, että silloin on vapaa aikatauluista ja suorituksista. On aikaa levätä, nauttia ja tehdä sitä mitä sydän haluaa. Toki lapsiperheessä lepo on erilaista kuin lapsettomassa perheessä. On paljon arjen rutiineja, jotka pitää hoitaa oli sitten loma tai arki. Mutta silti lastenkin kanssa loma on lomaa. Voi puistoilla, käydä kylässä, voi uida, nukkua mahdollisesti hieman pidempään tai viettää yökkäriaamupäivää. Ennen kaikkea on aikaa olla ja aikaa leikkiä. Merkittävää taitaa olla se, ettei ole kiire mihinkään. Voi elää juuri tässä ja nyt. Ei tarvitse murehtia mennyttä tai huolehtia huomisesta. Vain tämä päivä ja hetki riittää. Itseasiassa luin juuri jostakin, että avain onneen on tässä hetkessä olemisen ta

Tämän kevään Ensi- ja turvakotien liiton järjestämässä Vauvapysäkki-webinaarissa käsiteltiin monessakin luennossa itsesäätelyä ja vanhemmuuden resilienssiä eli psyykkistä kestävyyttä. Olen tässä blogikirjoituksessa käyttänyt lähteenä kahden psykologin; Saara Nolvin ja Eeva-Leena Katajan luentoja tuosta webinaarista. Mitä itsesäätely on? Ensimmäisenä itsesäätely sanasta tulee mieleen omien tunteiden säätely ja ilmaiseminen rakentavasti. Sitä se toki onkin, mutta se on paljon muutakin. Se on tunteiden ja harmituksen sanoittamista, niiden kohtaamista sekä tasaamista, hetkessä hengitellen. Kaikki vahvat tunteet tarvitsevat itsesäätelyä; kiukku, suru, pelko ja ahdistus. Toisinaan jopa ilo tai yllättyneisyys tarvitsee itsesäätelyä kaveriksi. Usealla meistä on varmaan kokemuksia naurukohtauksesta sopimattomassa tilanteessa. Ne ovat kiusallisia (ja hervottomia hetkiä), mutta siinä kohtaa itsesäätely ei vain toiminut toivotulla tavalla. Itsesäätelyä tarvitaan myös keskittymiseen, vaikkapa

 Tuli tarve kertoa, että se, että ihmisellä on tunteita, ei tarkoita sitä, että hän on epävakaa se, että on vihainen, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että provosoituu, kun provosoidaan, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että on surullinen, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että on hyviä ja huonoja päiviä, ei tarkoita sitä, että on epävakaa se, että muuttaa mielensä, peruu tapaamisen, ei vastaa aina puhelimeen, on joskus ristiriitainen, ei halua jatkaa satuttavia ihmissuhteita tai tuottaa muille pettymyksen, ei tarkoita sitä, että on epävakaa vaan että on inhimillinen ihminen. Vielä loppuun haaste: entä sitten, jos olisikin? Antaako se luvan vähätellä, mitätöidä, kohdella huonosti ja olla ottamatta vastuuta omasta osuudesta? Kun se toinen kerran on niin epävakaa. Kiitos (ja ei kiitos). Merja, kirjallisuusterapiaohjaaja                                                                                                              (kuva: Pixabay)

Joitakin viikkoja sitten keskustelimme eräässä ryhmässä siitä,  mitä on riittävän hyvä vanhemmuus . Jäin pohtimaan kysymystä, sillä se on todella hyvä ja haastavakin kysymys. Jokainen vanhempi on sitä varmasti jossain kohtaa miettinyt ja peilaillut omaa vanhemmuuttaan johonkin ideaalivanhemmuuteen. Täytyy kuitenkin heti aluksi todeta, että täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassakaan. Ei ainakaan tässä maailmassa. Mieluummin voisi todeta, että riittävän hyvään vanhemmuuteen kuuluu myös ajoittaiset riittämättömyyden tunteet ja arjen pienet virheetkin. Ne ovat meille kaikille tuttuja. Jokainen lapsi on erilainen, niinpä vanhemmuuskin etsii jokaisen lapsen kohdalla hieman erilaisia uomia. Tärkeää on kuitenkin yhteys, että se säilyy ja palautuu aina, ristiriitojenkin jälkeen. On lapselle jopa parempi, että hänellä on inhimillinen vanhempi kuin täydellinen vanhempi. Koska erilaisten tilanteiden ja joskus pettymystenkin kautta lapsi oppii tunteiden säätelyä ja hankalistakin tilanteistä sel

Oletko tyytyväinen ihmissuhteisiisi? Ovatko ne sellaisia kuin haluaisit? Onko niitä riittävästi? Voitko jakaa asioita toisten kanssa? Saatko iloa ja hyväksyntää osaksesi? Osaatko kannustaa toisia? Voit nyt ajatella jotain ihmissuhdettasi, jonka toivoisit paranevan, syvenevän tai lähentyvän. Se voi olla esimerkiksi suhde lapseesi, äitiisi, siskoosi, ystävääsi tai puolisoosi. On joitakin asioita, joiden avulla voit saada suhteesi toimimaan paremmin. Tarkastellaan niitä hieman yhdessä. Yhteys ja ystävyys – Jotta yhteys syntyy ja säilyy, se tarvitsee yhdessä vietettyä aikaa. Keskusteluja, juttelua, yhdessä tekemistä ja olemista. Vaali yhteistä aikaa, pidä sitä tärkeänä. Merkkaa vaikka kalenteriin, milloin ja mitä teet yhdessä läheisesi kanssa. Opettele tuntemaan läheisesi ja hänen mietteensä, tunteensa ja tarpeensa paremmin. Jaa myös omia vastaavia asioita hänen kanssaan. Kaksisuuntainen tie ei ruohoitu. Arvostus ja kunnioitus – Yksi parhaista asioista mitä läheisellesi voit antaa on a

”Jokainen on oman onnensa seppä” vanhassa sananlaskussa sanotaan. Pitääkö tämä kuitenkaan täysin paikkansa? Joskus tuo sanonta tuntuu aika kovaltakin. Onhan olemassa monia asioita mihin ei voi itse vaikuttaa. Mutta toisaalta on myös asioita mihin voi vaikuttaa. Näin facebookissa kuvan peilistä. Peilin kehyksiin oli kirjoitettu erilaisia adjektiiveja kuten; kaunis, vahva, rohkea ja fiksu. Aika ihana aloittaa päivä tällaisten sanojen saattelemana. Tarvitsemme rohkaisevia ja kannustavia sanoja itseltämme ja toisilta. Voimme myös antaa niitä toisillemme ja itsellemme. Kuvassa oli lisäksi peilin yläpuolelle ja ympärille kirjoitettu;  Tapaa henkilö, joka vastaa sinun: ·           asenteesta ja luonteesta                      ·           onnesta ja menestyksestä ·           ajatuksista ja tunteista ·           maineesta ja seurauksista ·           valinnoista ja päätöksistä ·           tulevaisuudesta ja ideoista ·          teoista ja sanoista ·           vaivannäöstä ja arv

Huomenna on Runebergin päivä. Silloin syödään torttuja ja muistellaan mitä kaikkea kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg saikaan aikaan. Hän ei ainoastaan kirjoittanut Maamme-laulua, vaan useita runoja ja teoksia. Tunnetuimpana ehkäpä Vänrikki Stoolin tarinat. Monet lentävät lauseet ovat jääneet elämään Runebergin kynästä, kuten: tasan ei käy onnen lahjat tai mihin ehtiikään, jos elää saa sekä jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin. Runeberg kirjoitti runojen lisäksi myös virsiä, josta esimerkkinä mainittakoon: Mä silmät luon ylös taivaaseen. Runebergin puoliso Fredrika Charlotta Runeberg  oli suomalainen ruotsinkielinen kirjailija . Hän oli ensimmäisiä suomalaisia historiallisen romaanin   kirjoittajia ja merkittävimpiä varhaisia naiskirjailijoita. Romaanien ohella Fredrika Runeberg saavutti suosiota lyhyillä kertomuksillaan. Kirjailijana hän jäi elinaikanaan suuresti runoilijamiehensä varjoon, mutta 1900-luvulla Fredrika Runeberg on nostettu merkittävien suomalaisten ki

Uuden vuoden alkaessa tehdään usein lupauksia. Lupauksia laihduttaa, lopettaa tupakanpoltto ja olla parempi äiti tai ystävä. Kaikki nuo ovat ihan hyviä asioita ja tavoitteita, mutta tyssäävätkö ne heti ensimmäisen takapakin tai repsahduksen koittaessa? Millainen olisi uuden vuoden lupaus, jonka voisi pitää? Miten sen voisi saavuttaa? Luin juuri kirjoituksen kottikärryistä. Kottikärryt on suunniteltu kuormaa varten. Ne voidaan täyttää erilaisilla asioilla, kuten esimerkiksi työllä, opiskelulla, vanhemmuudella ja erilaisilla muilla vastuilla. Jos kuormassa on sopivasti täytettä, sitä on helppo liikuttaa. Varsinkin, jos kottikärryjen rengas on pumpattu täyteen. Millä tuota rengasta sitten tulisi pumpata? Kaikella sillä, mikä sinua lataa. Kirjoilla, kävelylenkeillä, kutomisella, taiteilulla, tapaamalla ystäviä, harrastuksilla, saunomisella, leipomisella tai vaikka viltin alle käpertymisellä ja musiikin kuuntelulla. Eri ihmisiä lataa erilaiset asiat. Toisia lataa aktiivinen touhuaminen ja