Vanhemmuuden vinkki vitonen

 

1.     Kun uusi vauva syntyy perheeseen, menee aikaa, kunnes hän solahtaa osaksi perhettä. Uusien tapojen ja rutiinien oppiminen vie aikaa. Uuden perheenjäsenen temperamentin, mieltymysten ja tarpeiden tunnistaminen, niihin sopeutuminen ja niihin reagoiminen oikea-aikaisesti vaatii harjoitusta ja opettelua koko perheeltä. Myös isommat sisarukset saattavat reagoida hyvin eri tavoin uuteen tulokkaaseen. Anna siis sopeutumiselle aikaa. Se voi viedä hyvinkin jopa koko vauvavuoden. Mutta enemmin tai myöhemmin hitsaudutte kyllä tiiviiksi perheeksi.

 

2.     Anna tilaa kaikille tunteille. Anna sanoja kaikille tunteille. Kysy. Ihmettele ääneen. Rohkaise ja lohduta. Tämä vinkki pätee suhtautumiseen niin itseen kuin lapseenkin. Olisi hienoa, jos koko perheen tunneilmapiiri ja tunteiden ilmaisu voisi rakentua tämän varaan.

 

3.     Ota säännöllisesti aikaa myös itsellesi. Tarvitset sitä pysyäksesi virkeämpänä ja välittävämpänä vanhempana. Pienikin hengähdystauko arjen pyörityksestä piristää. Älä pode omasta ajasta syyllisyyttä, vaan nauti siitä, kun sitä järjestyy. Pienet omanajan hetket ovat myös pitkässä juoksussa lastesi etu. Kunhan se tapahtuu lapsesi tarpeita ja ikätasoa kunnioittaen. Nyrkkisääntönä se, että vauva kestää olla erossa pääasiallisesta huoltajastaan niin monta tuntia, kuin on ikää kuukausissa. Isompi lapsi voi olla tilapäisesti erossa niin monta yötä kuin on ikävuosia. Jos olet parisuhteessa, niin myös se kaipaa ajoittain kahdenkeskistä aikaa. On helpompi huoltaa ja ylläpitää parisuhdetta, kuin korjata kovinkin rakoilevaa tai rikkoontunutta suhdetta.

 

4.     Tartu hetkeen. Älä jää kiinni menneeseen tai murehdi liikaa huomista. Tämä päivä on ainoa, mikä meillä on nyt. Lapset ovat todella hyviä elämään juuri tässä hetkessä ja tätä päivää. Opi heiltä. He ovat monessa asiassa niitä parhaita opettajia. Heittäydy mukaan leikkihetkeen. Ihmettele yhdessä ensimmäistä lumihiutaletta. Ihaile syysruskaa tai auringonlaskua. Ole läsnä. Läsnä tässä hetkessä. Juuri nyt. Läsnä itsellesi. Läsnä lapsellesi.

 

5.     Olet osa ihmettä. Rakkauden ihmettä. Luota kiintymisen prosessiin. Se tapahtuu kyllä. Pienin askelin. Päivä päivältä opit rakastamaan enemmän pikkuihmistäsi. Opit myös ymmärtämään omia ajatuksiasi, tunteitasi ja reagointejasi, kun pysähdyt niiden äärelle. Mistä tämä tunne nousee? Miksi ajattelen näin? Miksi reagoin tällä tavalla? Kun uskallat kysyä itseltäsi näitä kysymyksiä ja tarkastelet niitä, voitkin kokea myötätuntoa omaa sisäistä lastasi kohtaan. Silloin on helpompi antaa omalle lapselle myös sitä mitä olisi itse pienenä tarvinnut. Sitä mitä on itse saanut, sitä osaa luonnostaan antaa. Mutta sitä, mitä ei ole saanut, sitä voi harjoitella. Opit ja onnistut kyllä. Koska rakastat ja haluat rakastaa.  


       Marjo, perhetyöntekijä

        


(Kuva: Pixabay)





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia itsemyötätunnosta

Kuva
Myötätunto on kyky huomata kärsimystä itsessään ja muissa, yhdistettynä haluun ja kykyyn lievittää tätä kärsimystä eri keinoin. Vaikeina hetkinä, esimerkiksi ollessamme ahdistuneita, surullisia tai itsekriittisiä, jäämme helposti kiinni pahenevaan pahoinvoinnin kierteeseen. Pahoinvoinnin kierteet johtavat helposti taas lisäongelmiin kuten murehtimiseen, ihmissuhderiitoihin, ylenpalttiseen syömiseen tai juomiseen jne. Itsemyötätunto voi siten olla ensimmäinen askel pahoinvoinnin kierteen katkaisemiseen.   Itsemyötätunto on taito, jota kannattaa harjaannuttaa. Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä, tyytyväisempiä parisuhteissaan ja kokevat vähemmän ahdistusta ja masennusta verrattuna henkilöihin, jotka suhtautuvat kriittisemmin itseään kohtaan. On myös osoitettu, että itsemyötätuntoiset henkilöt vitkuttelevat vähemmän kohdatessaan epämiellyttäviä tehtäviä, kestävät vastoinkäymisiä paremmin niistä lannistumatta ja ottavat enemmän vastuuta omista virh...
Lue lisää

Äitiyden myötä muuttuva minäkuva

Kuva
Äitiys voi vaikuttaa voimakkaasti naisen minäkuvaan. Minäkuva voidaan jakaa sosiaaliseen, emotionaaliseen, fyysiseen ja suoritusminäkuvaan. Lisäksi jokainen minäkuvan osa-alue voidaan vielä jakaa a . tämänhetkiseen minäkuvaan , eli ominaisuuksiin, joita yksilö uskoo tällä hetkellä itsellään olevan b . ihanneminäkuvaan , eli ominaisuuksiin, joita haluaisi itsellään olevan ja c . normatiiviseen minäkuvaan, eli ominaisuuksiin, joita yksilö uskoo, että hänellä pitäisi muiden mielestä olla. Ristiriitaa aiheuttaa, jos nämä poikkeavat kovasti toisistaan. 1. Fyysinen minäkuva: Raskaus ja synnytys voivat vaikuttaa naisen kehoon merkittävästi. Joillekin tämä voi aiheuttaa positiivisia tunteita, kun he näkevät kehonsa kyvyn synnyttää elämää. Toisille se voi aiheuttaa epävarmuutta kehon muutoksista ja yrittämisestä palata aiempaan fyysiseen kuntoon. Miten on sinun kohdallasi? Onko vaikeaa sovittaa äitiys naiseuteen? Mitkä seikat vaikuttavat siihen, kuinka naiselliseksi koet itsesi? Miten mahdoll...
Lue lisää

Leikki vaan on niin tärkeää!

Kuva
Kuuluisa lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Donald Winnicott nosti 1950-luvulla esiin leikin suuren merkityksen lapsen kehitykselle. Hän totesi, että parhaat edellytykset lapsen leikin kehittymiselle antaa äidin (ts. vanhemman) kyky antautua mukaan leikkisyyteen. Winnicott kutsui tätä äidin ja vauvan välille kehittyvää tilaa "siirtymätilaksi", jota voi ajatella myös tietynlaisena lepopaikkana ja luovuuden kehtona lapsen sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Keskittyessään toisiinsa leikissä vauva ja vanhempi voivat kohdata toisensa rikkaalla tunnetasolla. Tällöin he jakavat tärkeitä tunteita ja kokemuksia, kuten iloa, uteliaisuutta sekä löytämisen ja oppimisen riemua. Vauvasta on ihanaa, jos vanhempi välillä hassuttelee ja käyttää mielikuvitusta sekä hyväntahtoista huumoria. Vauvalle voikin kehittyä jo varhain alku huumorintajulle, joka antaa hänelle hyviä eväitä kasvuun. Siirtymätilassa syntyneiden taitojen avulla lapsen on helpompi harjoitella myös erossa oloa äidistä ja ...
Lue lisää