Ihanat Mamat

Moikka Siskolikan sinnikkäät äidit! Olette olleet paljon mielessäni ja näkisin teitä ja ihania lapsukaisianne todella mieluusti. Koska en ole vielä kuullut teidän korona-aikaisista kokemuksistanne, jouduin kuvittelemaan haastavia tilanteitanne siellä neljän seinän sisällä. Poliitikot ja viranomaiset toitottavat, että ketään ei jätetä yksin ja apua pitää pyytää mahdollisimman varhain. En tiedä, mutta oletan, että konkreettista apua ei silti saa helposti. Puhelinnumeroita ja nettiosoitteita tarjotaan keskusteluapuun ja kyllähän puhuminen ja kuulluksi tuleminen auttavat oikeasti. Kun kuvittelen itseni nyt vaikkapa yhden taaperon ja yhden kouluikäisen lapsen yh-äidiksi, koen itsessäni epämääräistä ahdistusta. Mitenkähän pärjäisin – siis jos olisin paljon nuorempi? Mikäli lasten isä ei pysty ottamaan lapsia tapaamisiin ja kantamaan lainkaan vastuuta heistä, kokisin, että minulta vaadittaisiin varsinkin nyt kohtuuttomia. Minua helpottaisi tieto siitä, milloin saisin nukkua yhden yö

Pojan kotitaloustuntien läksyksi tuli tehdä alusta asti itse karjalanpiirakoita kotona. Äitini on loistava piirakoiden tekijä ja on neuvonut kahta vanhempaakin lastani saman läksyn kanssa aikoinaan. Itsekin olen ollut äitini opissa muutamia kertoja. En ole kuitenkaan opetellut hyvin tuota aluevaltausta, koska äitini osaa homman vaan niin paljon paremmin ja hän on pitänyt meidät hyvin piirakoissa. Nytkin olisimme mieluusti pyytäneet äitiäni opettajaksi, mutta emme voineet vallitsevan pandemian vuoksi, varsinkin kun hän on jo yli 70 vuotias. Soitimme puhelun hänelle kuitenkin ja saimme hänen oman reseptinsä karjalanpiirakoihin sekä tarkat ohjeet kuinka edetä piirakkatalkoissamme. Iso osa sunnuntai päivää leipomisessa vierähtikin, kun ensin piti keittää ja jäähdyttää riisipuuro, jonka jälkeen taikina tehtiin. Sitten taikina leivottiin pötköksi, joka leikattiin paloihin, kaulittiin, puurotettiin, rypytettiin, paistettiin ja voideltiin. Viimeisenä olikin minun lempiosuus eli maistaminen.