Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2020.

Naisen elämää ennen ja nyt

Kuva
Näin eläkkeellä ja nyt karanteenissa mielipuuhaani on kirjojen lukeminen. Sain käsiini vanhan kirjasarjan Wilhelm Moberg: Maastamuuttajat. Kirja kertoo muutaman ruotsalaisperheen muutosta Amerikkaan 1850-luvulla. Päähenkilö Kristina on parikymppinen kolmen lapsen äiti, maanviljelijän vaimo. Kun kiviset pellot ei tuota riittävästä ravintoa, mies päättää Amerikkaan muutosta ja Kristina siihen lopulta suostuu, viimeistään siinä vaiheessa kun perheen vanhin lapsi, nelivuotias tyttö kuolee nälän seurauksena. Vaivalloinen matka ja erittäin vaikeat olosuhteet perillä ennen kuin perhe pääsee elämisen alkuun uudessa maassa, ovat murtaa Kristinan. Hän sinnittelee ja ikävöi takaisin kotimaahansa. Luottamus Jumalaan ja rakkaus mieheen ja lapsiin auttaa häntä ja jotenkin hän alistuu ajan kanssa kohtaloonsa. Kristina synnyttää lisää lapsia. Jatkuva väsymys piinaa. Kahdeksas raskaus päättyy keskenmenoon ja hän selviää hengissä, mutta lääkärin mukaan seuraava raskaus olisi kuolemaksi ja mies saa ankar

Kriisin keskellä

Kuva
Koko Suomi on nyt kriisin keskellä. Itse asiassa koko maailma on kriisissä. Eräs tuttavani vertasi tämänhetkistä maailman tilannetta kolmanteen maailmansotaan. Ihmiset eivät kuitenkaan nyt sodi keskenään, vaan olemme yhdessä sodassa Koronavirusta vastaan. Tilanne on kaikin puolin hämmentävä ja jopa pelottava. Uusia tilannetietoja, ohjeistuksia ja uutisia tulee asiaan päivittäin. Tilanne on muuttunut ja edennyt niin nopeasti, että mieli ei tahdo pysyä mukana. Välillä sitä havahtuu todellisuuteen ja aamuisin herätessään toivoo, että se olisikin ollut vain pahaa unta. On huolta terveydestä ja taloudesta. Oma, lasten, vanhempien ja isovanhempien pärjääminen mietityttää. Myös se mitä ja miten epidemiasta puhutaan lasten kanssa, saattaa olla mielen päällä. Pieniä pitää yrittää suojata liialta tiedolta ja pelolta. Isot sekä pienet tarvitsevat myös vanhemman rauhoittelua. Puhetta siitä, että tästä selvitään ja kaikki kääntyy vielä hyväksi.  On ollut positiivista huomata, että i

Pysytään kotona

Kuva
Me elämme nyt todella poikkeuksellisia aikoja ja haluan tällä kirjoituksella tuoda korteni kekoon, tehdä sen, mitä voin. Mitä kotoa käsin voin. Sillä minulla on teille viesti. Me voimme pysäyttää tämän. Me emme saa luovuttaa. Me olemme suomalaisina kokeneet talvisodan, jatkosodan ja sisällissodan. Me olemme tunnettuja siitä ominaisuudesta, joka on koodattu meidän kaikkien dna:han, suomalaisesta sisusta. Me olemme lujia ja kestäviä ja me pystymme toimimaan yhdessä. Ja nyt meidän täytyy toimia yhdessä. Sillä me olemme jälleen sodassa. Tätä sotaa ei käydä näkyvää vihollista vastaan, vaan näkymätöntä, tuntematonta uhkaa, mustaa joutsenta vastaan. Me emme tiedä, missä se vaanii ja ketä se vaatii uhrikseen. Kyse ei ole vain siitä, mikä on kenenkin henkilökohtainen riski sairastua tai tervehtyä. Kyse on siitä, että otamme jokainen toiminnassamme joka päivä, joka hetki huomioon sen, että saatamme olla jo viruksen kantajia ja saatamme sairastuttaa jonkun muun. Kutittava tunne kurkussa ja ys