Ihanat Mamat

”…me tässä, me tässä, kudi-kudi, kudi-kudi-kudi ramsamsaa”. Tämä on yksi niistä ihanista lastenlauluista, minkä olemme oppineet käydessämme torstaisin Yh-kahvilassa. On vierähtänyt 12 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran menimme tutustumaan yksinhuoltajakahvilan toimintaan. Kaikki alkoi sattumalta. Olimme eläkkeelle jäätyämme muuttaneet Helsingistä Tampereelle ja eräässä yhdistysten esittelytilaisuudessa saimme kuulla ”ITU:sta”. Menimme tutustumiskäynnille ja siitä alkaen torstaisin kalenterissamme on ollut merkintä   ”klo 10-13 ITU:un”. Nuo torstain tunnit ovat olleet meille todella tärkeitä ja antoisia. On sydämeen käyvää nähdä ja tuntea lasten riemullinen ja onnellinen touhuaminen. Leikkien, laulujen ja turvallisen yhdessäolon vaikutus näkyy meissä kaikissa; äideissä, työtekijöissä ja vapaaehtoisissa. On hyvä, että myös äidit voivat tavata toisiaan, keskustella, saada ohjausta ja vertaistukea. Niin heille kuin meillekin on tärkeää, että pienet lapsensa pääsevät muiden i

Olen marraskuun aikana huomannut 9-vuotiaasta pojastani outoja oireita: Ärtyisyyttä, äkkipikaisuutta, turhautumista, ei mitään tekemistä -ajattelua. Ei huvita mennä kouluun, eikä paljon muutakaan. Hänen perusluonteensa on kuitenkin iloinen, herkkä ja empaattinen, todella huumorintajuinen ja hauska kaveri. Huomaan, että tuollainen minäkin olen ollut, lapsesta asti. Siihen aikaan maailmassa ei kuitenkaan kukaan sitä osannut sanoittaa. Että pimeä kaamos on joillekin kuin raskas harmaa ja tunkkainen peitto, jonka alta et pääse pyristelemään tahdonvoimalla pois. Vaikka tahtoisit jaksaa kuten ennenkin, väsymys lannistaa, unohtelet asioita ja kaikki värittyy negatiivisemmin kuin yleensä. Liikkuminen pimeässä tihkusateessa ei tunnu houkuttelevalta ja makeat herkut, erityisesti suklaa, houkuttaa serotoniinillaan ja näkyy vyötärölle kertyvänä pöhötyksenä. No, se taas ei kohenna mielialaa, on syyllinen olo ja kierre on valmis. En haluaisi myöntää, mutta kaamosoireet tuntuvat pahentuvan

Oletko kuullut rakkaushormoneista? Oksitosiini tunnetaan rakkaushormonina sen monien hyvien vaikutusten vuoksi. Oksitosiinin yksi tärkeimmistä tehtävistä on auttaa lapsi maailmaan synnytyksessä, mahdollistaa maidontuotanto imetystä varten ja muodostaa rakastava ja huolehtiva äiti-lapsi-suhde. Oksitosiini herättää hoivavietin ja on yhteydessä mielihyvän tunteeseen.  Tästä hyvän olon tunteesta on tehty monia tutkimuksia ja sen on havaittu lisäävän empatiaa, yhteistyöhalua, anteliaisuutta ja ihmisten luottamusta toisiinsa. Oksitosiini auttaa sosiaalisten vihjeiden ja ilmeiden tunnistamista sekä saa muut tuntumaan helpommin lähestyttäviltä. Lisäksi oksitosiini vähentää sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hermostuneisuutta. Oksitosiini edistää myös uskollisuutta. Oksitosiini liittyy kohtaamiseen ja kosketukseen. Pienet vauvat menehtyvät ilman kosketusta, todennäköisesti juuri oksitosiinivajeen vuoksi.  Oksitosiini on tärkeässä asemassa myös aikuisena. Pystymme aktivoimaan oksitosiinin e

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." Nyt on se aika vuodesta kun tekee mieli mennä metsään. Metsässä on hienoja ruskan värejä ja raikas, hieman koskea ilma, jota on hyvä hengittää sekä hiljaisuutta, jossa kuuluu vain luonnon ääniä. Metsässä oleilu kohentaa mielialaa, lievittää stressiä, rauhoittaa, laskee verenpainetta, ehkäisee allergioita ja saa vatsan toimimaan paremmin. Metsässä kävely on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. On todettu, että se myös parantaa ihmissuhteita, terävöittää aivoja sekä parantaa unta. Tähän aikaan vuodesta metsästä voi löytää myös aarteita. Mustikoita, puolukoita tai sieniä. Voi maistella marjoja kulkiessaan tai ottaa korin mukaan ja kerätä kotiin vietävääkin. Mustikat ja puolukat maistuvat hyvin puuron päällä tai rahkan kanssa. Ne ovatkin oikeaa superfoodia, joissa on paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Niistä voi myös leipoa piirakkaa. Sienistä on myös moneksi. Voi tehdä kastiketta, piirakkaa tai vain paistaa pannulla lisuk

Monelle arjen aloitus syksyisin on loman jälkeen haikeaa ja joskus vähän vaikeaa, mutta usein myös tietyllä tapaa helpottavaa. Kotiin palaa tietynlainen rytmi. Lapsilla on taas tekemistä, kun kerhot, päiväkodit, eskarit, koulut ja harrastukset pyörähtävät käyntiin. On vähemmän ruoan laittoa, vähemmän lasten nahistelua ja vähemmän ”Mitä mää tekisin?” kysymyksiä. Nukkumaanmenot, heräämiset ja ruoka-ajat säännöllistyvät. Joskus loma on ollut ihanaa lepoa, kiireettömyyttä ja toimintaa sopivassa suhteessa. Mutta toisinaan sekin on voinut tuntua isolta suoritukselta. Mieleeni nousee eräs perheemme lomamatka. Kaikki kolme lastamme olivat silloin alle kouluikäisiä. Päätimme lähteä telttailemaan. Pakkasimme teltan, makuupussit, ruoantekovälineet ja eväät mukaan sekä tietenkin vaatteita, uikkareita, kellukkeita ja jokusen lelunkin. Pakkaus oli jo oma operaationsa. Sitten ajoimme autolla Kuruun, Haukanhietaan. Parkkipaikka oli kaukana leirintäalueesta, jonne raahasimme tavarat kävellen, kol

Vanha kansa sanoi joskus; älä kehu lasta, ettei hän ylpisty. Tämän sanonnan paikkansapitävyys on kumottu useaan kertaan kasvatusalan ammattilaisten piirissä. On todettu, että paljon kehuja vanhemmiltaan saavat lapset kehittävät hyvän itsetunnon. He myös todennäköisemmin kehuvat muita. Kukaan ei saavuta erinomaisia tuloksia ilman välietappeja matkan varrella. Siksi on tärkeää kehua aina kun siihen on vähänkään aihetta. Kehu yrityksiä, älä aina keskity tuloksiin. Tulokset paranevat, kun yrityksiä kehutaan. On epärealistista odottaa lapsen toimivan ilman kehuja tai palkintoja. Lapsi oppii käyttäytymään tietyllä tavalla vahvistamalla kyseistä tapaa. Kehuminen vahvistaa ja lisää lapsen myönteistä käytöstä tietoisesti . Kehuminen voi aluksi tuntua teeskentelyltä, kuten mikä tahansa uusi käyttäytymistapa. Kuitenkin mitä enemmän kehut, sitä luonnollisemmalta se alkaa tuntua. Tuleeko käytöksen muuttua ennen kehumista? Tässä voi ajautua umpikujaan. On epätodennäköistä, että lapsi p

Nykypäivän kasvatusgurut puhuvat kolmen ärrän puolesta. Lapset tarvitsevat rakkautta, rajoja ja rutiineja. Tämä on täysin ymmärrettävää ja loogista. Lapsi elää rakkaudesta ja kukoistaa rakkaudessa. Hän kokee rakastettuna ollessaan itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Hänen itsetuntonsa vahvistuu ja hänelle kasvaa terveet, ehjät rajat. Lapsi tarvitsee paljon syliä, silittelyä ja haleja. Hän tarvitsee myös emotionaalista lämpöä; hymyjä, hyväksyvää katsetta, lempeitä sanoja, läsnäoloa, yhteistä aikaa ja kuulevia korvia. Rutiinit luovat puolestaan turvaa ja ennakoitavuutta lapsen elämään. Silloin lapsen ei tarvitse pelätä, jännittää tai miettiä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän kokee itsensä jopa fiksuksi, koska tietää mitä on seuraavaksi tulossa. Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpiä rutiinit ovat. Myös lapsilla, joilla on keskittymisen tai siirtymätilanteiden kanssa pulmaa ja haasteita, rutiinit tuovat selkeyttä ja rakennetta päivään ja sitä kautta omaan mieleen. Säännölliset ruoka-ajat, k

Ennen puhuttiin uhmaiästä. Sillä tarkoitettiin aikaa, jolloin lapsi alkaa laittaa vastaan ja rissaamaan vanhemmilleen. Uhmaamaan rajoja ja sääntöjä. Uhmaikä -sanassa on negatiivinen leima. Uhma koetaan uhkana ja sellaisena, joka pitää saada loppumaan. Tahtoikä -sanana on puolestaan positiivisempi. Kaikilla saa ja pitää ollakin omaa tahtoa. Jos ei ole, eikä tule, on tohveli koko elämänsä. Kun siis huomaat, että lapsessasi alkaa nousta omaa tahtoa, niin iloitse siitä. Hänen ylitseen ei kävellä. Tahtoikä on voimakkaimmillaan noin 2-3 vuoden iässä. Silloin lapsi haluaa päättää ja vaikuttaa asioihin.  Voimakkaat tunteet ja aggressio voivat nousta pintaan, kun lapsen oma tahto ei toteudu. Sovintoon ja kompromisseihin pääseminen voi olla hankalaa. Lapsi voi puolustaa esimerkiksi omaa leluaan kynsin, hampain ja potkuinkin. Silloin häntä pitää rajoittaa lempeästi ja kertoa miten puolustautua oikein; voi kertoa aikuiselle tilanteesta tai voi polkea jalkaa ja näyttää että harmittaa. Yhdessä van

Hyvää Naistenpäivää sinulle ihana, arvokas ja tärkeä nainen. Tämä maailma tarvitsee naisia. Naisten antama hoiva, hellyys ja huolenpito ovat korvaamattomia. Naisissa monesti yhdistyy herkkyys ja henkinen voima. Naiset ovat herkkiä aistimaan tunnetiloja ja tilanteita, mutta myös tiikeriemon lailla valmiita puolustamaan sitä, joka puolustamista tarvitsee. Monesti puhutaan, että naisten kesken voi olla keskinäistä kyräilyä ja kilpailua. On jopa sanonta, että nainen on naiselle susi. En halua ja suostu tätä uskomaan. Olen huomannut, että naiset ovat solidaarisia toisilleen ja valmiita auttamaan toisiaan.   He vetävät yhtä köyttä ja heidän keskinäisessä yhteistyössään on voimaa. Ajatellaan vaikka sota-ajan naisia. Kotona he joutuivat selviytymään silloin lastensa kanssa maataloustöistä ja kotitöistä huolineen ja murheineen.   Naiset auttoivat toisiaan. Myös rintamalla lotat olivat tärkeässä ja todella haastavassa tehtävässä. Sielläkin lotat tukeutuivat toisiinsa. Tämän päivän su

1. Ole tiukkis. Miltä tuntuisi, jos sinulla olisi omaa aikaa tunti tai pari joka ikinen päivä? Nyt se on mahdollista, ainoa mitä sinun tulee tehdä, on ryhtyä tiukkapipoksi. Hommahan menee näin: pidä kiinni vuorokausirytmistä. Kun lapselta alkaa sujua omaan sänkyyn nukahtaminen, on aika miettiä nukkumaanmenoaikaa. Mitä aikaisemmin se on, sitä enemmän sinulle jää aikaa itsellesi. Joka ilta, kesät, talvet, keväät, pääsiäiset, joulunpyhät ja vappuaatot – pidä kiinni siitä nukkumaanmenoajasta, jonka olet päättänyt. Kun kello lyö unilaulun hetkeä, hoitele pilttien päät tyynyyn, nosta sen jälkeen jalat sohvapöydälle ja nauti hiljaisuudesta. Okei, okei, se ei välttämättä ole niin helppoa. Voi vaatia itkua (sinunkin), raivareita, hammasten kiristystä, lahjontaa ja vähän enemmän toistoja, kuin oikeastaan jaksaisit, mutta tulevaisuudessa häämöttävä palkinto maksaa vaivan. Omaa aikaa. Joka ilta. Ihan joka ikinen ilta.*) Varoitus – tiukkapipoisuuteen voi jäädä koukkuun ja se voi hil

Kuuluisa lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Donald Winnicott nosti 1950-luvulla esiin leikin suuren merkityksen lapsen kehitykselle. Hän totesi, että parhaat edellytykset lapsen leikin kehittymiselle antaa äidin (ts. vanhemman) kyky antautua mukaan leikkisyyteen. Winnicott kutsui tätä äidin ja vauvan välille kehittyvää tilaa "siirtymätilaksi", jota voi ajatella myös tietynlaisena lepopaikkana ja luovuuden kehtona lapsen sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Keskittyessään toisiinsa leikissä vauva ja vanhempi voivat kohdata toisensa rikkaalla tunnetasolla. Tällöin he jakavat tärkeitä tunteita ja kokemuksia, kuten iloa, uteliaisuutta sekä löytämisen ja oppimisen riemua. Vauvasta on ihanaa, jos vanhempi välillä hassuttelee ja käyttää mielikuvitusta sekä hyväntahtoista huumoria. Vauvalle voikin kehittyä jo varhain alku huumorintajulle, joka antaa hänelle hyviä eväitä kasvuun. Siirtymätilassa syntyneiden taitojen avulla lapsen on helpompi harjoitella myös erossa oloa äidistä ja

”Kanna lasta kaksi vuotta, jos et kanna, kanna koko elämä.” Tähän lauseeseen kiteytyy varhaisen vuorovaikutuksen merkitys. Vauva tarvitsee vanhemman hoivaa, niin että hänen tarpeensa tunnistetaan ja niihin vastataan. Lapsena saatu hoiva ja huolenpito luovat perustan tasapainoiselle ja turvalliselle elämälle. Fyysisten tarpeiden tunnistamisen lisäksi vauvan tunteiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen riittävällä herkkyydellä on myös tärkeää. Vanhempi auttaa vauvaa tämän tunteiden säätelyssä. Äiti rauhoittaa itkuisen tai pelästyneen vauvan ottamalla tämän syliin, keinuttelemalla tätä ja puhumalla lempeästi ja rauhoittavasti; oi sinä pelästyit, ei ole mitään hätää. Näin vauva kokee, että hänen tunteensa on huomattu, niihin on reagoitu rauhoittavasti ja häntä on autettu siirtymään toiseen tunnetilaan. Ei olekaan enää mitään hätää ja pahaolo meni ohi äidin turvallisessa sylissä. Varhaista vuorovaikusta on kaikki mitä vauvan kanssa tehdään. Sitä on laulut, leikit, lorut, kantaminen