Rakkaus, rajat ja rutiinit
Nykypäivän kasvatusgurut puhuvat kolmen ärrän puolesta. Lapset tarvitsevat rakkautta, rajoja ja rutiineja. Tämä on täysin ymmärrettävää ja loogista. Lapsi elää rakkaudesta ja kukoistaa rakkaudessa. Hän kokee rakastettuna ollessaan itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Hänen itsetuntonsa vahvistuu ja hänelle kasvaa terveet, ehjät rajat. Lapsi tarvitsee paljon syliä, silittelyä ja haleja. Hän tarvitsee myös emotionaalista lämpöä; hymyjä, hyväksyvää katsetta, lempeitä sanoja, läsnäoloa, yhteistä aikaa ja kuulevia korvia.
Rutiinit luovat puolestaan turvaa ja ennakoitavuutta lapsen elämään. Silloin lapsen ei tarvitse pelätä, jännittää tai miettiä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän kokee itsensä jopa fiksuksi, koska tietää mitä on seuraavaksi tulossa. Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpiä rutiinit ovat. Myös lapsilla, joilla on keskittymisen tai siirtymätilanteiden kanssa pulmaa ja haasteita, rutiinit tuovat selkeyttä ja rakennetta päivään ja sitä kautta omaan mieleen. Säännölliset ruoka-ajat, karkkipäivä, samalla tavoin toistuvat iltarutiinit ja nukkumaanmenoajat ovat tärkeitä luoda jo pienenä ja niistä tulee pitää kiinni lapsen kasvaessa. Aluksi se vaatii hieman suunnitelmallisuutta ja jaksamista vanhemmalta juurruttaa näitä lasten elämään, mutta pitkässä juoksussa se palkitsee myös vanhempaa. Ei tarvitse joka päivä perusasiosta vääntää lapsen kanssa.
Kolmantena kasvatuksen pilarina on rajat. Rajojen asettaminen koetaan helposti haastavimpana osa-alueena näistä kolmesta. Johdonmukainen rajojen asettaminen auttaa lasta tuntemaan olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi. Kaikki lapset kuitenkin koettelevat sääntöjä ja käskyjä. Vain johdonmukaiset seuraamukset huonosta käytöksestä opettavat, että heiltä odotetaan hyvää käytöstä. Lapset kieltäytyvät noin kolmasosasta vanhempiensa pyyntöjä. He testaavat pätevätkö sääntösi johdonmukaisesti.
Keskivertovanhempi komentaa lastaan 17 kertaa puolessa tunnissa. Usein toistuva komentaminen ei paranna lapsen käytöstä. Älä toista ohjetta, jos lapsi on jo alkanut toteuttaa sitä. Älä anna ohjeita toisarvoisissa asioissa kuten; väritä sammakko vihreäksi tai syöhän jälkiruokasi loppuun. Anna lapsen päättää tällaisissa asioissa. Mieti ennen käskyn tai ohjeen antamista, onko se tärkeä asia ja oletko valmis viemään sen loppuun saakka, mikäli lapsi ei tottele. Vanhemman mielen joustavuudesta kertoo paljon se, että hän pystyy valikoimaan ohjeet joita antaa ja pitää koko ajan mielessään lapsen parhaan. Unohtamatta lapsen kokemusmaailmaa, valtavaa tiedonjanoa sekä tutkimisen halua.
Kirjaa perheesi säännöt ja laita ne vaikka jääkaapin oveen. Sääntöjä voi olla max 10. Jos lapsi osaa kirjoittaa oman nimensä, hän voi sääntöjen alle laittaa allekirjoituksensa, jolla hyväksyy yhteiset säännöt. Kerro säännöt kaikille lasta hoitaville, jotta kaikilla on sama linja. Sääntöinä voi olla esimerkiksi:
- Pesen kädet ennen ruokailua
- En puhu rumia
- Olen kohtelias; kiitos, anteeksi ja ole hyvä
- Käytän autossa aina turvavyötä
- Käytän aina pyöräillessä pyöräilykypärää
- Heittelen palloa vain ulkona
- Syön ruoan keittiössä
- En lyö toisia
- Annan muille unirauhan
Toisinaan vanhemmat sanovat pitkän komentoketjun ja lapsi jo sen aikana unohtaa mistä piti aloittaa ja mitä tehdä seuraavaksi. Pitkän komentoketjun toistaminen ei auta, vaan se pitää pilkkoa pienempiin osiin. Vain yksi tai kaksi ohjetta kerrallaan. Ja tietenkin lasta on hyvä kehua jokaisen suoritetun osion jälkeen. Anna myös ikätasoon sopivia kehoituksia. Esimerkiksi 2-vuotias ei osaa vielä pedata vuodettaan, vaikka kuinka käskisit, pyytäisit tai kehoittaisit.
Älä kehoita kysymysmuodossa. Tulisitko iltapalalle? Vaan sano mieluummin: Nyt on iltapalan aika, tule syömään. Älä myöskään käytä passiivimuotoa, jos et aio itse osallistua hommaan. Esimerkiksi tehdäänpäs läksyt.
Vihaiset, sarkastiset ja turhautuneet komennot eivät ole hyviä. Vältä kritiikkiä. Kehoitukset tulisi ilmaista myönteiseen, kohteliaaseen ja kunnioittavaan sävyyn. Käytä niin vähän älä käskyjä kuin mahdollista. Kumpi kuulostaa paremmalta? Älä huuda! vai Puhu hiljempaa, ole kiltti.
"Kerää legot pois olohuoneesta." Anna lapsellesi hetki aikaa totella. Laske mielessäsi vaikka kymmeneen. Sen jälkeen voit kiittää, kehua tai palkita tottelevaisuudesta. "Kiitos, sehän meni reippaasti. Nyt voimme pelata yhdessä." Jos taas lapsi ei tottele voit sanoa: "Voimme pelata muistipeliä yhdessä, kun olet kerännyt legot pois." Käytä sitä porkkanaa, mikä on lapsellesi houkuttelevin. Aina ei tietenkään voi antaa palkintoja tai ole aikaa tehdä jotain kivaa yhdessä. Kaiken kaikkiaan positiivinen palaute ja kehut kannustavat tottelevaisuuteen. Myös toistuvasta tahallisesta tottelemattomuudesta pitää asettaa lapsi vastuuseen. "Tänään et voi katsoa Ipadiä, koska et suostunut siivoamaan lelujasi vaikka pyysin monta kertaa."
Vanhempien ja aikuisten ohjeet tulisi olla yhdensuuntaisia ja toisiaan tukevia. Ole johdonmukainen kehujen ja seuraamusten kanssa. Johdonmukaisuus palkitaan. Ja muista, rajat ovat tärkeä osa rakkautta!
Marjo, perhetyöntekijä
(Kuva:Pixabay)
Rutiinit luovat puolestaan turvaa ja ennakoitavuutta lapsen elämään. Silloin lapsen ei tarvitse pelätä, jännittää tai miettiä mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän kokee itsensä jopa fiksuksi, koska tietää mitä on seuraavaksi tulossa. Mitä pienempi lapsi on, sitä tärkeämpiä rutiinit ovat. Myös lapsilla, joilla on keskittymisen tai siirtymätilanteiden kanssa pulmaa ja haasteita, rutiinit tuovat selkeyttä ja rakennetta päivään ja sitä kautta omaan mieleen. Säännölliset ruoka-ajat, karkkipäivä, samalla tavoin toistuvat iltarutiinit ja nukkumaanmenoajat ovat tärkeitä luoda jo pienenä ja niistä tulee pitää kiinni lapsen kasvaessa. Aluksi se vaatii hieman suunnitelmallisuutta ja jaksamista vanhemmalta juurruttaa näitä lasten elämään, mutta pitkässä juoksussa se palkitsee myös vanhempaa. Ei tarvitse joka päivä perusasiosta vääntää lapsen kanssa.
Kolmantena kasvatuksen pilarina on rajat. Rajojen asettaminen koetaan helposti haastavimpana osa-alueena näistä kolmesta. Johdonmukainen rajojen asettaminen auttaa lasta tuntemaan olonsa rauhalliseksi ja turvalliseksi. Kaikki lapset kuitenkin koettelevat sääntöjä ja käskyjä. Vain johdonmukaiset seuraamukset huonosta käytöksestä opettavat, että heiltä odotetaan hyvää käytöstä. Lapset kieltäytyvät noin kolmasosasta vanhempiensa pyyntöjä. He testaavat pätevätkö sääntösi johdonmukaisesti.
Keskivertovanhempi komentaa lastaan 17 kertaa puolessa tunnissa. Usein toistuva komentaminen ei paranna lapsen käytöstä. Älä toista ohjetta, jos lapsi on jo alkanut toteuttaa sitä. Älä anna ohjeita toisarvoisissa asioissa kuten; väritä sammakko vihreäksi tai syöhän jälkiruokasi loppuun. Anna lapsen päättää tällaisissa asioissa. Mieti ennen käskyn tai ohjeen antamista, onko se tärkeä asia ja oletko valmis viemään sen loppuun saakka, mikäli lapsi ei tottele. Vanhemman mielen joustavuudesta kertoo paljon se, että hän pystyy valikoimaan ohjeet joita antaa ja pitää koko ajan mielessään lapsen parhaan. Unohtamatta lapsen kokemusmaailmaa, valtavaa tiedonjanoa sekä tutkimisen halua.
Kirjaa perheesi säännöt ja laita ne vaikka jääkaapin oveen. Sääntöjä voi olla max 10. Jos lapsi osaa kirjoittaa oman nimensä, hän voi sääntöjen alle laittaa allekirjoituksensa, jolla hyväksyy yhteiset säännöt. Kerro säännöt kaikille lasta hoitaville, jotta kaikilla on sama linja. Sääntöinä voi olla esimerkiksi:
- Pesen kädet ennen ruokailua
- En puhu rumia
- Olen kohtelias; kiitos, anteeksi ja ole hyvä
- Käytän autossa aina turvavyötä
- Käytän aina pyöräillessä pyöräilykypärää
- Heittelen palloa vain ulkona
- Syön ruoan keittiössä
- En lyö toisia
- Annan muille unirauhan
Toisinaan vanhemmat sanovat pitkän komentoketjun ja lapsi jo sen aikana unohtaa mistä piti aloittaa ja mitä tehdä seuraavaksi. Pitkän komentoketjun toistaminen ei auta, vaan se pitää pilkkoa pienempiin osiin. Vain yksi tai kaksi ohjetta kerrallaan. Ja tietenkin lasta on hyvä kehua jokaisen suoritetun osion jälkeen. Anna myös ikätasoon sopivia kehoituksia. Esimerkiksi 2-vuotias ei osaa vielä pedata vuodettaan, vaikka kuinka käskisit, pyytäisit tai kehoittaisit.
Älä kehoita kysymysmuodossa. Tulisitko iltapalalle? Vaan sano mieluummin: Nyt on iltapalan aika, tule syömään. Älä myöskään käytä passiivimuotoa, jos et aio itse osallistua hommaan. Esimerkiksi tehdäänpäs läksyt.
Vihaiset, sarkastiset ja turhautuneet komennot eivät ole hyviä. Vältä kritiikkiä. Kehoitukset tulisi ilmaista myönteiseen, kohteliaaseen ja kunnioittavaan sävyyn. Käytä niin vähän älä käskyjä kuin mahdollista. Kumpi kuulostaa paremmalta? Älä huuda! vai Puhu hiljempaa, ole kiltti.
"Kerää legot pois olohuoneesta." Anna lapsellesi hetki aikaa totella. Laske mielessäsi vaikka kymmeneen. Sen jälkeen voit kiittää, kehua tai palkita tottelevaisuudesta. "Kiitos, sehän meni reippaasti. Nyt voimme pelata yhdessä." Jos taas lapsi ei tottele voit sanoa: "Voimme pelata muistipeliä yhdessä, kun olet kerännyt legot pois." Käytä sitä porkkanaa, mikä on lapsellesi houkuttelevin. Aina ei tietenkään voi antaa palkintoja tai ole aikaa tehdä jotain kivaa yhdessä. Kaiken kaikkiaan positiivinen palaute ja kehut kannustavat tottelevaisuuteen. Myös toistuvasta tahallisesta tottelemattomuudesta pitää asettaa lapsi vastuuseen. "Tänään et voi katsoa Ipadiä, koska et suostunut siivoamaan lelujasi vaikka pyysin monta kertaa."
Vanhempien ja aikuisten ohjeet tulisi olla yhdensuuntaisia ja toisiaan tukevia. Ole johdonmukainen kehujen ja seuraamusten kanssa. Johdonmukaisuus palkitaan. Ja muista, rajat ovat tärkeä osa rakkautta!
Marjo, perhetyöntekijä
(Kuva:Pixabay)
