Muistoja äitienpäivästä

Nyt olemme taas me äidit ja isoäidit saaneet kortit, kukkaset ja lahjat. Mutta ne kortit ovat ne kaikkein ihanimmat, kun ne on tehty sydämen siveltimellä. Voi sitä yhteistä iloa ja silmien tuiketta, kun lapsi ojentaa äidille itse loihtimansa kortin ja äiti kaivaa tuon yllätyksen jännityksellä kuoresta, kiittää ja laittaa sen seinälle parhaimmalle paikalle ihailtavaksi. Kerron teille mieleenpainuvimmasta äitienpäivästäni. Olin silloin 7-vuotias ja jouduimme saattamaan iso-veljeni ja isäni kanssa sairaan äitini Heinolan reumaparantolaan. Olin käynyt edellisenä iltana poimimassa sinivuokkoja lähimetsästä ja taisi jokunen kotipihan narsissikin tulla mukaan. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että äiti on ollut tuossa tilanteessa tuskaisen kivulias, koska suurin osa hänen nivelistään oli voimakkaasti tulehtunut ja koko kroppa oli hälytystilassa. Hän olisi tarvinnut ambulanssinkyydin, mutta tuolloin hän sai tyytyä epämukavaan farmariautoomme. Kaiken kukkuraksi tie oli toivottoman kuoppainen ...