Mitä turvallinen kiintymyssuhde merkitsee?


Kiintymyssuhde on voimakas tunneside lapsen ja hoivaajan välillä. Kiintymyssuhdemallit muodostuvat 12 ensimmäisen elinkuukauden aikana, mutta muokkautuvat ja kehittyvät koko eliniän. Lapsen synnyttäneellä naisella on todella hyvät edellytykset äidiksi, koska raskaus-, synnytys- ja imetyshormonit auttavat asiassa. Äidilliseen mielentilaan kuuluu kyky herkistyä vastaanottamaan vauvan varhaisia, voimakkaita tunteita ja oppia näkemään ne viesteinä ja arvioida niitä. Äidin ja vauvan suhde on voittopuolisesti harmoninen, mutta joskus se voi olla myös ristiriitainen. Vauvan tärkein kysymys on: ”Miten saan äidin lähelleni?” Varhaisista kokemuksista muodostuu eräänlaisia odotusarvoja, sisäisiä työskentelymalleja.

Kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi, kun lapsi elää loogisessa, ennakoitavassa maailmassa, jossa on tietty rytmi ja tarpeeksi ennakoitavaa käyttäytymistä. Lapselle ollaan rehellisiä ja asiat selitetään ja perustellaan ikätasoisesti. Turvallisessa kiintymyssuhteessa voimakkaat tunteet, myös kielteiset, lähentävät lasta hoitajaan, sillä niistä keskustellaan ja niitä käydään läpi. Lapsi ikään kuin saatellaan voimakkaasta tunnetilasta rauhallisempaan. Hän oppii käyttämään vuorovaikutuksessa sekä älyä, että tunnetta. Lasta myös lohdutetaan ja sanotaan riittävän usein, että EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ. Turvallisessa kiintymyssuhteessa vanhemmat päättävät isot asiat ja luovat rutiineja ja rajoja. Lasta saa kehua ja pitääkin. Onnistumista ja yrityksiä tuleekin aina kehua. Kylläkin ilman, että käytetään mutta sanaa jatkona.

Varhaiseen vuorovaikutukseen liittyy oleellisesti myös äidin container-kyky. Äiti on siis säiliö kaikelle sille, mitä vauva ei osaa vielä tunnistaa, sietää eikä kestää. Äiti tavallaan tekee sietämättömän siedettäväksi ja tarjoaa sen vauvalleen. Äiti sisällyttää lapsen tunteet itseensä ja muokkaa sekä puhuu sen tarvittaessa katseeksi, hymyksi, kosketukseksi, syliksi, äänen sävyksi, sanoiksi tai ajatteluksi lapselleen. Tämän lapsi ottaa omassa rytmissään vastaan ja liittää sitä mielenmaisemaansa.

Tämä äidin container-säiliö tarvitsee myös toisen säiliön: isän, ystävän, kummitädin, työntekijän tai jonkun toisen läheisen, jotta äidin oma säiliö voi olla vauvan käytettävissä. Kun äiti pääsee puhaltamaan omaa pahaa oloaan, väsymystään, riittämättömyyttään tai ristiriitaisia ajatuksiaan jollekin, niin hänellä on paremmin tilaa myös lapsen tunteille ja tarpeille. Säiliössä on oltava tilaa, koska sinne tulee paljon vastaanotettavaa, muokattavaa ja lapselle takaisin annettavaa.

Jos äidillä ei ole tällaista sisällyttämiskykyä eli riittävää säiliötä, on vaikeaa toimia vauvan kasvuperustana. Silloin tarvitaan äidin ja vauvan vuorovaikutukseen tukea. Äidille annetaan lupa tunnistaa omia varhaisia vuorovaikutuskokemuksiaan sekä löytää ja kuunnella erilaisia omia ristiriitaisiakin tunteitaan. Kun äiti-vauva-parit saavat hoitoa ja tukea muuttuu äidin olo juuri tämän vauvan vanhempana siedettävämmäksi ja hänen sisälleen alkaa syntyä säiliö tai säiliöön tulee lisää tilaa ja samalla myös äidin mieleen tulee lisätilaa vauvalle.

Vauva voi alkaa luottamaan siihen, että äiti tietää mitä hän viestii ja haluaa, ja vastaa siihen. Vauva tarvitsee sellaisen ympäristön, jossa vauvan eleitä havaitaan, otetaan vastaan, ymmärretään ja vahvistetaan. Ei tunkeillen eikä hyläten, vaan juuri tämän vauvan tarvitsemalla tavalla. Koko elämän läpäisevä inhimillinen perustarve on tarve todella ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Äidin sylissä löytyy paikka, joka parhaillaan huokuu läheisyyttä ja jossa voi viipyä tarvitsemansa ajan tankkaamassa ja eheytymässä, kestääkseen taas erillisyyttä. Kun äidin mieli on riittävän tuettu, hän pyrkii suojelemaan vauvaa ylivoimaisilta tilanteilta. Äiti voi toisten tuella kestää sen, että vauvan tarpeet saavat etusijan ja ajavat hänen omien tarpeidensa edelle. Hän voi silloin saada siitä jopa tyydytystä.

Äidin työ on vuorottelua innostamisen, rauhoittamisen ja tyydyttämisen välillä. Näiden tilanteiden vaihtelu on päivän mittaan jatkuvaa ja rytmistä. Vauvat pystyvät matkimaan, yllättymään, kujeilemaan sekä keskustelemaan äänen, liikkeiden, ilmeiden ja eleiden kautta. Heillä on kyky erotella ilmeitä, ääniä ja asentoja. Äidin kyky leikkiin ilostuttaa vauvaa ja luo yhteyttä. Siksi myös leikkimisen opettelu lorujen, satujen ja laululeikkien kautta on hirmuisen tärkeää. Leikki on lapsen työtä ja turvallisessa kiintymyssuhteessa vanhempi auttaa lasta pääsemään leikin maailmaan ja tarvittaessa sieltä takaisin.

Marjo, perhetyöntekijä

Ps. Lähteinä käytetty Jari Sinkkosen kiintymyssuhde -luennon muistiinpanoja sekä Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus -kirjaa.



                                                                         (Kuva: Pixabay)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä