Arjen aloitus


Monelle arjen aloitus syksyisin on loman jälkeen haikeaa ja joskus vähän vaikeaa, mutta usein myös tietyllä tapaa helpottavaa. Kotiin palaa tietynlainen rytmi. Lapsilla on taas tekemistä, kun kerhot, päiväkodit, eskarit, koulut ja harrastukset pyörähtävät käyntiin. On vähemmän ruoan laittoa, vähemmän lasten nahistelua ja vähemmän ”Mitä mää tekisin?” kysymyksiä. Nukkumaanmenot, heräämiset ja ruoka-ajat säännöllistyvät. Joskus loma on ollut ihanaa lepoa, kiireettömyyttä ja toimintaa sopivassa suhteessa. Mutta toisinaan sekin on voinut tuntua isolta suoritukselta.

Mieleeni nousee eräs perheemme lomamatka. Kaikki kolme lastamme olivat silloin alle kouluikäisiä. Päätimme lähteä telttailemaan. Pakkasimme teltan, makuupussit, ruoantekovälineet ja eväät mukaan sekä tietenkin vaatteita, uikkareita, kellukkeita ja jokusen lelunkin. Pakkaus oli jo oma operaationsa. Sitten ajoimme autolla Kuruun, Haukanhietaan. Parkkipaikka oli kaukana leirintäalueesta, jonne raahasimme tavarat kävellen, kolme lasta kintereillä. Tässä kohtaa katsoimme mieheni kanssa toisiamme ja totesimme: ”Tämäkö on sitä lomaa arjen raadannasta?” Meitä nauratti.  Saimme muutaman tunnin sisään teltan pystyyn, nuotioruokaa mahaan ja lapset pääsivät uimaan. Isommat lapset lähtivät isänsä kanssa pienelle iltapatikoinnille, sillä aikaa, kun minä nukutin nuorimmaista joka ei tietenkään millään meinannut nukahtaa. Lopulta myöhään illalla uni tuli kaikille muille, muttei allekirjoittaneelle. Minun makuualustani kohdalla oli sellainen juurakko, että yö kului asentoa vaihtaessa.

Aamulla nousimme kosteasta teltasta kaikkea muuta kuin levänneenä ja virkeänä. Söimme vähän aamupalaa, lapset leikkivät vielä hiekkaleikkejä rannalla ja me aikuiset kasasimme vuorotellen tavaroita kokoon. Jälleen oli iso urakka saada kantamukset ja lapset autolle. Paluumatkalla autossa oli väsynyttä väkeä. Mutta automatkan jälkeen päästiin kaikki viimein kotiin LEPÄÄMÄÄN.

Aina loma ei ole yhtä kuin lepoa. Ihmiset myös latautuvat ja virkistyvät erilaisista asioista. Toinen tarvitsee löhölomaa ja kiireettömyyttä, toinen touhua ja toimintaa. Ja moni näitä molempia sopivassa suhteessa. Sanotaan, että lomaan laskeutuminen vie myös aikaa. Ensimmäinen viikko voi mennä totutellessa ja työ- tai kouluasiat saattavat nousta mieleen. Loma on ollut riittävän pitkä, kun töihin palatessa ei muista juuri mitään pöydälle jääneitä asioita. Silloin loma on tehnyt tehtävänsä. Pää on nollattu.

Toivon, että tuleva syksy voi tuoda meille kaikille jotain uutta ja tuoretta. Uusi syksy on aina samalla myös uusi alku ja uusi mahdollisuus. Kuuntele sydäntäsi. Mitä haluat tehdä työksesi, harrastaa tai opiskella? Haluatko aloittaa kunnon kohotuksen tai terveellisemmän elämän? Mistä nautit, mistä lapsesi nauttivat? Mitä kaikkea kivaa voi tehdä ilmaiseksi tai edullisesti?

Syksy on hyvää aikaa tarttua uuteen kirjaan, tehdä käsitöitä tai pelata lasten kanssa lautapelejä sateen ropistessa ikkunaan. Voi rauhoittua, kuunnella musiikkia ja polttaa kynttilöitä. Voi reippailla ulkona, pitää lasten kanssa kuntopiiriä tai mennä uimahalliin. Voi kokeilla jotain uutta hyvää reseptiä ja leipoa lasten kanssa. Vähemmän kännykkää ja enemmän elämää. Nautitaan yhdessä tekemisestä lasten kanssa, vaikka loma onkin ohi. Arki on kuitenkin se, joka tekee juhlan.

Marjo, perhetyöntekijä

                                                                     
                                                                                (kuva:Pixabay)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä