Mitä vauvani tarvitsee?


”Kanna lasta kaksi vuotta, jos et kanna, kanna koko elämä.” Tähän lauseeseen kiteytyy varhaisen vuorovaikutuksen merkitys. Vauva tarvitsee vanhemman hoivaa, niin että hänen tarpeensa tunnistetaan ja niihin vastataan. Lapsena saatu hoiva ja huolenpito luovat perustan tasapainoiselle ja turvalliselle elämälle. Fyysisten tarpeiden tunnistamisen lisäksi vauvan tunteiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen riittävällä herkkyydellä on myös tärkeää. Vanhempi auttaa vauvaa tämän tunteiden säätelyssä. Äiti rauhoittaa itkuisen tai pelästyneen vauvan ottamalla tämän syliin, keinuttelemalla tätä ja puhumalla lempeästi ja rauhoittavasti; oi sinä pelästyit, ei ole mitään hätää. Näin vauva kokee, että hänen tunteensa on huomattu, niihin on reagoitu rauhoittavasti ja häntä on autettu siirtymään toiseen tunnetilaan. Ei olekaan enää mitään hätää ja pahaolo meni ohi äidin turvallisessa sylissä.

Varhaista vuorovaikusta on kaikki mitä vauvan kanssa tehdään. Sitä on laulut, leikit, lorut, kantaminen, ruokkiminen, kutittelu, jutustelu, hymyt, rauhoittelu, sylittely ja nukuttaminen. Sitä on myös vauvan viestien tunnistaminen, niiden sanoittaminen ja soinnuttaminen. Vauvan ilmaiseman viestin voi sanoittaa; nyt minä olen nälkäinen. Negatiivisen tunnetilan voi soinnuttaa positiiviseksi; nälkä hävisi, kun sain maitoa, nyt on hyvä olla. Jatkuva hoivapuhe on tärkeää, koska puheenkehitys alkaa jo vastasyntyneenä.

Vauva tarvitsee kehittyäkseen rakastavaa katsetta, hellää kosketusta, lempeää puhetta ja turvallista liikettä. Ilo ja leikkisyys ovat osa hyvää vuorovaikutussuhdetta. Lapsen kanssa voi leikkiä jo vauvasta asti eri tavoin. Iän karttuessa leikit muuttuvat. Laulut, lorut ja kukkuu-leikit vaihtuvat jossain kohtaa kutitteluksi, hipaksi ja piiloleikeiksi. Tänä päivänä yksi uhka varhaisen vuorovaikutuksen kehittymiselle ovat kännykät ja mobiililaitteet. Tämä ehkä ihmetyttää, mutta silloin äiti voi olla läsnä mutta poissa. Vauvan kasvojen sijaan saatetaankin katsoa ruutua häntä ruokittaessa. Reagointi vauvan viesteihin voi viivästyä tai olla ennakoimatonta. Isommallekin lapselle TV:stä on hyötyä ainoastaan, jos sitä katsotaan lapsen kanssa yhdessä. Silloin ohjelman tapahtumia voi selittää ja kommentoida, niihin voi palata myöhemmin ja ohjelman katsomisesta muodostuu yhteinen elämys.

Lapsi tarvitsee rakkautta, rajoja ja rutiineja. Rajat ilman rakkautta on pakottamista. Rakkaus ilman rajoja on turvatonta. Rutiinit ovat pysyviä rajoja, jotka helpottavat elämää. Niistä ei neuvotella ja väännetä. Hampaat pestään joka ilta, turvavyö laitetaan aina autossa ja eturuoka syödään ennen jälkiruokaa.

Millaisessa paikassa ja tunneympäristössä lapsen on hyvä kasvaa?
Leikkisässä, rakastavassa, hyväksyvässä, uteliaassa/kiinnostuneessa ja empaattisessa.

P layfulness     
L ove
A cceptense
C uriosity
E mpathy


Marjo, perhetyöntekijä 
                                                                    
                                                                                             (Kuva: Pixabay)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä