Mitä vauvani tarvitsee?
”Kanna lasta kaksi
vuotta, jos et kanna, kanna koko elämä.” Tähän lauseeseen kiteytyy
varhaisen vuorovaikutuksen merkitys. Vauva tarvitsee vanhemman hoivaa, niin
että hänen tarpeensa tunnistetaan ja niihin vastataan. Lapsena saatu hoiva ja
huolenpito luovat perustan tasapainoiselle ja turvalliselle elämälle. Fyysisten
tarpeiden tunnistamisen lisäksi vauvan
tunteiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen riittävällä herkkyydellä on
myös tärkeää. Vanhempi auttaa vauvaa tämän tunteiden säätelyssä. Äiti
rauhoittaa itkuisen tai pelästyneen vauvan ottamalla tämän syliin,
keinuttelemalla tätä ja puhumalla lempeästi ja rauhoittavasti; oi sinä
pelästyit, ei ole mitään hätää. Näin vauva kokee, että hänen tunteensa on
huomattu, niihin on reagoitu rauhoittavasti ja häntä on autettu siirtymään toiseen tunnetilaan. Ei olekaan enää mitään hätää ja pahaolo meni ohi äidin
turvallisessa sylissä.
Varhaista vuorovaikusta on kaikki mitä vauvan kanssa
tehdään. Sitä on laulut, leikit, lorut, kantaminen, ruokkiminen, kutittelu,
jutustelu, hymyt, rauhoittelu, sylittely ja nukuttaminen. Sitä on myös vauvan viestien tunnistaminen, niiden
sanoittaminen ja soinnuttaminen. Vauvan ilmaiseman viestin voi sanoittaa;
nyt minä olen nälkäinen. Negatiivisen tunnetilan voi soinnuttaa positiiviseksi;
nälkä hävisi, kun sain maitoa, nyt on hyvä olla. Jatkuva hoivapuhe on tärkeää, koska
puheenkehitys alkaa jo vastasyntyneenä.
Vauva tarvitsee kehittyäkseen rakastavaa katsetta, hellää kosketusta, lempeää puhetta ja turvallista
liikettä. Ilo ja leikkisyys ovat osa hyvää vuorovaikutussuhdetta. Lapsen
kanssa voi leikkiä jo vauvasta asti eri tavoin. Iän karttuessa leikit
muuttuvat. Laulut, lorut ja kukkuu-leikit vaihtuvat jossain kohtaa
kutitteluksi, hipaksi ja piiloleikeiksi. Tänä päivänä yksi uhka varhaisen vuorovaikutuksen kehittymiselle ovat kännykät ja mobiililaitteet. Tämä ehkä ihmetyttää, mutta silloin äiti voi olla läsnä mutta poissa. Vauvan kasvojen sijaan saatetaankin katsoa ruutua häntä
ruokittaessa. Reagointi vauvan viesteihin voi viivästyä tai olla
ennakoimatonta. Isommallekin lapselle TV:stä on hyötyä ainoastaan, jos sitä
katsotaan lapsen kanssa yhdessä. Silloin ohjelman tapahtumia voi selittää ja kommentoida,
niihin voi palata myöhemmin ja ohjelman katsomisesta muodostuu yhteinen elämys.
Lapsi tarvitsee rakkautta,
rajoja ja rutiineja. Rajat ilman rakkautta on pakottamista. Rakkaus ilman
rajoja on turvatonta. Rutiinit ovat pysyviä rajoja, jotka helpottavat elämää.
Niistä ei neuvotella ja väännetä. Hampaat pestään joka ilta, turvavyö laitetaan
aina autossa ja eturuoka syödään ennen jälkiruokaa.
Millaisessa paikassa ja tunneympäristössä lapsen on hyvä
kasvaa?
Leikkisässä, rakastavassa, hyväksyvässä,
uteliaassa/kiinnostuneessa ja empaattisessa.
P layfulness
L ove
A cceptense
C uriosity
E mpathy
Marjo, perhetyöntekijä
(Kuva: Pixabay)
