Iloa vapaaehtoisuudesta
”…me tässä,
me tässä, kudi-kudi, kudi-kudi-kudi ramsamsaa”. Tämä on yksi niistä ihanista
lastenlauluista, minkä olemme oppineet käydessämme torstaisin Yh-kahvilassa.
On
vierähtänyt 12 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran menimme tutustumaan yksinhuoltajakahvilan
toimintaan. Kaikki alkoi sattumalta. Olimme eläkkeelle jäätyämme muuttaneet
Helsingistä Tampereelle ja eräässä yhdistysten esittelytilaisuudessa saimme
kuulla ”ITU:sta”. Menimme tutustumiskäynnille ja siitä alkaen torstaisin kalenterissamme
on ollut merkintä ”klo 10-13 ITU:un”.
Nuo torstain
tunnit ovat olleet meille todella tärkeitä ja antoisia. On sydämeen käyvää
nähdä ja tuntea lasten riemullinen ja onnellinen touhuaminen. Leikkien,
laulujen ja turvallisen yhdessäolon vaikutus näkyy meissä kaikissa; äideissä,
työtekijöissä ja vapaaehtoisissa.
On hyvä,
että myös äidit voivat tavata toisiaan, keskustella, saada ohjausta ja
vertaistukea. Niin heille kuin meillekin on tärkeää, että pienet lapsensa
pääsevät muiden ikäistensä pariin. Meille
kaikille avautuu mahdollisuus nauttia yhteisistä hetkistä tietäen, että tässä
on koolla hyvä joukko. Lapset huomioidaan myös viettämällä heidän vuosipäiviään
sytyttämällä kynttilät, laulamalla onnittelulaulu ja syntymäpäiväsankarille on
myös varattu pieni lahja.
Monin tavoin
juhlimme kalenterivuoden virallisia merkkipäiviä: itsenäisyyspäivä, joulu,
pääsiäinen, äitienpäivä jne. On hienoa,
että lapset saavat kokemuksia myös näistä tilaisuuksista. Ne voivat jäädä
muistiin, vaikka niitä ei lapsi vielä pienenä osaa sanoittaa. Perinteillä on
suuri merkitys, niitä osaamme arvostaa yhä enemmän kun ikäännymme.
Irma ja
Pertti, yh-kahvilan vapaaehtoiset
