Iloa vapaaehtoisuudesta



”…me tässä, me tässä, kudi-kudi, kudi-kudi-kudi ramsamsaa”. Tämä on yksi niistä ihanista lastenlauluista, minkä olemme oppineet käydessämme torstaisin Yh-kahvilassa.

On vierähtänyt 12 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran menimme tutustumaan yksinhuoltajakahvilan toimintaan. Kaikki alkoi sattumalta. Olimme eläkkeelle jäätyämme muuttaneet Helsingistä Tampereelle ja eräässä yhdistysten esittelytilaisuudessa saimme kuulla ”ITU:sta”. Menimme tutustumiskäynnille ja siitä alkaen torstaisin kalenterissamme on ollut merkintä  ”klo 10-13 ITU:un”.

Nuo torstain tunnit ovat olleet meille todella tärkeitä ja antoisia. On sydämeen käyvää nähdä ja tuntea lasten riemullinen ja onnellinen touhuaminen. Leikkien, laulujen ja turvallisen yhdessäolon vaikutus näkyy meissä kaikissa; äideissä, työtekijöissä ja vapaaehtoisissa.

On hyvä, että myös äidit voivat tavata toisiaan, keskustella, saada ohjausta ja vertaistukea. Niin heille kuin meillekin on tärkeää, että pienet lapsensa pääsevät muiden ikäistensä pariin.  Meille kaikille avautuu mahdollisuus nauttia yhteisistä hetkistä tietäen, että tässä on koolla hyvä joukko. Lapset huomioidaan myös viettämällä heidän vuosipäiviään sytyttämällä kynttilät, laulamalla onnittelulaulu ja syntymäpäiväsankarille on myös varattu pieni lahja.

Monin tavoin juhlimme kalenterivuoden virallisia merkkipäiviä: itsenäisyyspäivä, joulu, pääsiäinen, äitienpäivä jne.  On hienoa, että lapset saavat kokemuksia myös näistä tilaisuuksista. Ne voivat jäädä muistiin, vaikka niitä ei lapsi vielä pienenä osaa sanoittaa. Perinteillä on suuri merkitys, niitä osaamme arvostaa yhä enemmän kun ikäännymme.
              
Irma ja Pertti, yh-kahvilan vapaaehtoiset




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä