Pysytään kotona

Me elämme nyt todella poikkeuksellisia aikoja ja haluan tällä kirjoituksella tuoda korteni kekoon, tehdä sen, mitä voin. Mitä kotoa käsin voin. Sillä minulla on teille viesti.

Me voimme pysäyttää tämän. Me emme saa luovuttaa. Me olemme suomalaisina kokeneet talvisodan, jatkosodan ja sisällissodan. Me olemme tunnettuja siitä ominaisuudesta, joka on koodattu meidän kaikkien dna:han, suomalaisesta sisusta. Me olemme lujia ja kestäviä ja me pystymme toimimaan yhdessä.

Ja nyt meidän täytyy toimia yhdessä. Sillä me olemme jälleen sodassa. Tätä sotaa ei käydä näkyvää vihollista vastaan, vaan näkymätöntä, tuntematonta uhkaa, mustaa joutsenta vastaan. Me emme tiedä, missä se vaanii ja ketä se vaatii uhrikseen. Kyse ei ole vain siitä, mikä on kenenkin henkilökohtainen riski sairastua tai tervehtyä. Kyse on siitä, että otamme jokainen toiminnassamme joka päivä, joka hetki huomioon sen, että saatamme olla jo viruksen kantajia ja saatamme sairastuttaa jonkun muun. Kutittava tunne kurkussa ja yskäisy bussissa tai kassajonossa saattaa tartuttaa vieressä seisovan ihmisen. Hän sairastuu, tartuttaa perheensä ja lähikontaktinsa ja nämä tartuttavat taudin edelleen perheisiinsä ja lähikontakteihinsa.

Useimmilla tauti on lievä. Osalle se on kohtalokas. Ja heidän vuokseen meidän jokaisen täytyy tehdä kaikki se, mitä me voimme. Ja se, mitä me voimme tehdä, on loppujen lopuksi helppoa. Karsitaan kaikki ei-välttämätön toiminta. Pysytään kotona.

Meidän ei tarvitse lähteä rintamalle, kuten muutama sukupolvi aiemmin isovanhempiemme tai heidän vanhempiensa piti. Me voimme pysyä kotona. Me saamme pysyä kotona. Ei luovuteta. Pysytään kotona.

Merja Kujala

                                                   
                                                                                  (kuva: Pixabay)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä