Lepoa ja leikkiä
Kesä on tullut kaikessa komeudessaan ja on päästy nauttimaan ihanasta auringosta, lämpenevistä vesistöistä sekä kukkivasta luonnosta. Suurin osa kesästä ja lomasta on kuitenkin vielä edessäpäin. On siis vielä lisää mitä odottaa.
Miksi kesä ja loma ovat niin kovin odotettuja? Ehkäpä
siksi, että silloin on vapaa aikatauluista ja suorituksista. On aikaa levätä,
nauttia ja tehdä sitä mitä sydän haluaa. Toki lapsiperheessä
lepo on erilaista kuin lapsettomassa perheessä. On paljon arjen rutiineja, jotka pitää
hoitaa oli sitten loma tai arki. Mutta silti lastenkin kanssa loma on lomaa.
Voi puistoilla, käydä kylässä, voi uida, nukkua mahdollisesti hieman pidempään
tai viettää yökkäriaamupäivää. Ennen kaikkea on aikaa olla ja aikaa leikkiä.
Merkittävää taitaa olla se, ettei ole kiire mihinkään. Voi
elää juuri tässä ja nyt. Ei tarvitse murehtia mennyttä tai huolehtia
huomisesta. Vain tämä päivä ja hetki riittää. Itseasiassa luin juuri jostakin,
että avain onneen on tässä hetkessä olemisen taidossa. Mennyt voi masentaa tai
tuleva ahdistaa, mutta tämä hetki on mahdollisuuksia ja toivoa täynnä.
Ja lapsethan osaavat tässä hetkessä olemisen ja elämisen
taidon. He heittäytyvät leikkiin melkein missä vain ja ovat onnellisia
saadessaan joskus imaistua aikuisenkin mukaansa yhdessä hullutteluun.
Lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Donald Winnicott asetti
terveyden kriteeriksi kyvyn leikkiä ja ehdotti aikuisillekin ”leikkikuureja”. Tällä
hän tarkoitti spontaaniutta, mielikuvitusta, leikkisyyttä ja luovaa hulluutta. Niitäkin
voi harjoitella. On tärkeää, että aikuinen on leikkisä, hyväksyvä ja utelias sekä
nauttii leikistä lapsensa kanssa aika ajoin. Leikissä aikuinen ikään kuin
kutistuu tasavertaiseksi. Lapsi luo leikin ja aikuinen astuu siihen sisään ja
antaa itsensä lapsen käyttöön. Spontaanissa leikissä ei ole ulkoisia
tavoitteita, sääntöjä eikä lopputuloksen saavuttamista, vaan ilo ja nautinto
saavutetaan itse leikissä ja sen kuluessa. Leikki tapahtuu siirtymätilassa,
joka on lepopaikka sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Vuorovaikutuksessa
lapsi tuo leikin kautta omaa sisäistä maailmaansa ja ulkoisen maailman
tapahtumia yhteen ja kuvaa niitä, tiivistää lastenpsykiatri Ritva Belt Winnicottin ajatuksia ja teoriaa.
Omaa heittäytymistä, leikkitaitoa ja hassuttelua voi siis harjoitella. Vain tekemällä oppii. Ehdotankin, että tänä vuonna katsoisimme kesää lapsen silmin.
Mitä mahdollisuuksia kesä antaa? Miten kesästä voi nauttia juuri tässä hetkessä?
Mitä leikkejä voisi yhdessä leikkiä? Yhdessä leikkimisten ei tarvitse olla pitkiä, tunteja
kestäviä leikkisessiota, vaan ne voivat olla pieniä yhteisiä tuokioita ja yhteyden
hetkiä pitkin päivää. Sitä, että voi keskittyä juuri siihen hetkeen, mikä on käsillä. Sitä,
että nauttii juuri tästä lapsesta, tässä hetkessä ja tällaisena. Eläköön kesä, yhteinen
leikki, mielikuvitus ja luova hulluttelu!
Marjo Saarinen, perhetyöntekijä
(Kuva: Pixabay)
