Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

 

Viime viikolla oli kiitospäivä eli Thanksgiving. Kiitospäivä on Yhdysvalloissa vietettävä kansallinen juhlapäivä. Sitä vietetään marraskuun neljäntenä torstaina. Ihmiskunnan historiassa on osoitettu kiitollisuutta, kun on pelastuttu vaikeasta tilanteesta tai kun oli saatu erityisen runsas sato. Roomalaiset viettivät sadonkorjuujuhlia elokuun alussa. Kiitospäivän varhaisia muotoja voivat olla myös kiitosjumalanpalvelukset, joita löytöretkeilijät järjestivät noustuaan turvallisesti maihin valtamerien ylityksen jälkeen. Ensimmäistä kiitospäivän juhlaa on vaikea nimetä.

Kansallisen luonteen Kiitospäivä sai suurimmaksi osaksi yhden naisen toimien johdosta. Ladies Magazine -julkaisun toimittaja Sara Josepha Hale alkoi kampanjoinnin vuonna 1827 julkaisemalla aiheesta artikkeleita. Hän julkaisi myös tarinoita ja reseptejä sekä lähetti lukemattomia kirjeitä merkkihenkilöille. Tavoite saavutettiin noin neljänkymmenen vuoden päästä 1863, kun presidentti Lincoln julisti marraskuun viimeisen torstain päiväksi, jolloin kiitetään ja ylistetään Jumalaa.

Kiitospäivästä on tullut vuosi vuodelta yhä merkittävämpi tapahtuma ja aihe. Nykyisin perheet ja suvut kokoontuvat Yhdysvalloissa pitkienkin matkojen päästä yhteiselle kiitospäivän lounaalle. Heille kiitospäivä on suurempi perhejuhla kuin joulu. Kiitospäivän ydinsisällöksi koetaan perinne ja jakaminen. Perhe kokoontuu pöydän ääreen ja ennen ateriaa luetaan kiitosteksti. Aterian jakaminen koetaan niin tärkeänä, että erilaiset kansalaisryhmät ja hyväntekeväisyysjärjestöt järjestävät juhlan aattona perinteisiä aterioita köyhille, erityisesti suurten kaupunkien kodittomille. (Kiitospäivän tietoja ja historiaa on poimittu Wikipediasta)

Kiitollisuus on tärkeää elämässä. Kiitospäivää ei vietetä Suomessa, mutta kiitollisuus teemana on hyvä pitää esillä aina aika ajoin. Kiitollisuudella on vahva yhteys hyvinvointiin, onnellisuuteen ja jopa terveyteen. Se esimerkiksi parantaa unta. Kiitollisuus on positiivinen tunne, joka tuo voimaa arkeen ja selviytymiseen. Kiitollisuutta kuvataan aika pysyväksi tavaksi suhtautua elämään, ihmisiin ja itseensä. Mutta se on myös taito, jota voi opetella ja jossa voi harjaantua. Kiitollisuus kasvaa, kun alkaa ihmetellä ja arvostaa arjen pieniä asioita sekä itsestäänselvyyksiä. Hyviä harjoituksia kiitollisuuden lisäämiselle ovat esimerkiksi kiitollisuuspäiväkirja tai kiitollisuuskirje. Kiitollisuus kumpuaa tässä hetkessä olemisen taidosta. Juuri nyt on kaikki hyvin. Juuri nyt nautin tästä tuoksusta tai maisemasta. Juuri nyt keskityn tähän keskusteluun tai kirjaan. Juuri nyt olen elossa, terve ja onnellinen.

Kiitollisuus ja onnellisuus ovat erillisiä tunteita. Erillisiä asioita. Vaikka usein ne kulkevat käsikädessä. Kiitollinen ihminen on usein onnellinen ja onnellinen ihminen on usein kiitollinen. Mutta ihminen voi olla kiitollinen, vaikka hän olisi kohdannut myös epäonnea ja vastoinkäymisiä elämässään. Ja ihminen voi myöskin olla onnellinen, vaikka olosuhteet olisivatkin kuinka haastavat tai vaatimattomat.

Lapsen onnen avaimina voisi pitää lempeitä sanoja, hellää kosketusta, hyväksyvää katsetta ja rakastavaa läsnäoloa. Aikuisen onni rakentuu hyvin pitkälti samoista palikoista. Siitä, että voi puhua toiselle lempeästi, voi koskettaa hellästi, voi katsoa hyväksyvästi, voi olla rakastaen läsnä juuri tässä hetkessä.  Tämän kaltaisia kohtaamisen ja yhteyden elementtejä on hyvä jakaa läheisten ja perheen kanssa. On tärkeää myös kohdata itseään lempeästi, hellästi, hyväksyvästi ja rakastaen. Se on helpompaa, jos on saanut kokea sitä jossain kohtaa elämässään jonkun toisen ihmisen kautta. Yksikin rakastava ja turvallinen ihmissuhde voi toimia hyvän lähteenä. Hyvän kierre kasvakoon ja vahvistukoon meidän kaikkien elämässä. Kiitollinen mieli vielä kirsikkana kakun päällä.

Marjo, perhetyöntekijä


(Kuva pixabay, teksti Itu-perhetyö)


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti turvallisempaa kiintymystä

Lohdutus

Äitiyden myötä muuttuva minäkuva