Itsesäätely ja vanhemmuuden psyykkinen kestävyys

Tämän kevään Ensi- ja turvakotien liiton järjestämässä Vauvapysäkki-webinaarissa käsiteltiin monessakin luennossa itsesäätelyä ja vanhemmuuden resilienssiä eli psyykkistä kestävyyttä. Olen tässä blogikirjoituksessa käyttänyt lähteenä kahden psykologin; Saara Nolvin ja Eeva-Leena Katajan luentoja tuosta webinaarista.

Mitä itsesäätely on?

Ensimmäisenä itsesäätely sanasta tulee mieleen omien tunteiden säätely ja ilmaiseminen rakentavasti. Sitä se toki onkin, mutta se on paljon muutakin. Se on tunteiden ja harmituksen sanoittamista, niiden kohtaamista sekä tasaamista, hetkessä hengitellen. Kaikki vahvat tunteet tarvitsevat itsesäätelyä; kiukku, suru, pelko ja ahdistus. Toisinaan jopa ilo tai yllättyneisyys tarvitsee itsesäätelyä kaveriksi. Usealla meistä on varmaan kokemuksia naurukohtauksesta sopimattomassa tilanteessa. Ne ovat kiusallisia (ja hervottomia hetkiä), mutta siinä kohtaa itsesäätely ei vain toiminut toivotulla tavalla.

Itsesäätelyä tarvitaan myös keskittymiseen, vaikkapa palaverissa tai luennolla. Ajatukset saattavat lähteä harhailemaan ja huomio on palautettava pian takaisin käsillä olevaan aiheeseen. Itsesäätely on oleellista kaikissa toimivissa ihmissuhteissa ja kompromisseihin pääsyissä. Itsesäätelyä tarvitaan myös ihan arjen asioiden sujuvuuteen. Aina ei esimerkiksi huvittaisi tehdä ruokaa, mutta vaatii itsesäätelyä, jotta sitä kuitenkin valmistaa nälkäisille lapsille. Tai jos auton avaimet ovat usein hukassa, niin ihminen pyrkii säätelemään omaa toimintaansa niin, että tietoisesti laittaa ne aina samaan paikkaan, jotta niitä ei tarvitsisi joka kerta etsiä. Muistilaput ovat myös oivia apuvälineitä ja muistin jatkeita. Itsesäätelyä tarvitaan myös muissa arkisissa, kaaosta aiheuttavissa, tilanteissa. Kun maitolasi kaatuu, kun vauva huutaa tai kun ympäristössä on paljon hälinää ja härdelliä yhtä aikaa.

Itsesäätelyä on myös kyky tehdä tärkein kiireellisen sijasta. Perheen äideillä on tästä paljon hyvää harjoitusta. Mutta se on myös taito, jota tarvitaan monessa työssä tai erilaisissa tilanteissa. Itsesäätelyn pohjana on erilaiset temperamenttipiirteet, mutta sisäisen kontrollin kehittymistä voidaan myös tukea. Lapsen kanssa tavallinen arki sekä maailman ja tunteiden sanoittaminen vie jo pitkälle. Lapsen turvallisuuden tunteen tukeminen on tärkeää. Tunteet ovat hyviä ja kertovat jotakin, mutta ovat myös ohimeneviä. Siihen ei voi aina vaikuttaa, että jokin tunne herää, mutta siihen voi mitä sen kanssa tekee. Ikätasoiset haasteet auttavat lasta itsesäätelyn kehittymisessä. Kaikki lapset ovat ihania omia yksilöitään ja heillä on juuri omanlaisensa hyvät ja hienot puolensa. Niistä voi yhdessä iloita.

Miten vanhempi voi tukea omaa itsesäätelyään?

Omat hengähdyshetket ovat ensiarvoisen tärkeitä vanhemmalle, jotta oma itsesäätely voisi toimia toivotulla tavalla. Väsyneenä pinna on lyhyempi ja mieli mustempi. Hengähdystaukoihin auttaa, jos on joku, jonka kanssa voi hieman vuorotella vetovastuuta. Se voi olla isä, mummi, kummi tai kaveri. Toisinaan päiväkoti tai jokin muu lastenhoitojärjestely voi antaa myös hieman omaa aikaa vanhemmalle. Rutiinit ja muukin sosiaalinen tuki on tärkeää vanhemman jaksamiselle.

Joskus tunteet voivat ottaa myös aikuisella yliotteen. Silloin on hyvä pysähtyä ja miettiä miksihän tämä tunne nyt nousee? Miltä se tuntuu? Kestänkö kokea tunnetta tässä hetkessä nyt hiukan? Mistä tunne kertoo? Mitä voisin sille tehdä? Omasta temperamentista ja kasvatuksesta riippuu, onko luontaisesti taipuvainen patoamaan tunteitaan vai antaako niiden virrata suodattamatta tai jotain siltä väliltä. Sanotaan, ettei tunteita pitäisi tukahduttaa, koska ne jäävät sisään ja patoutuvat suureksi paakuksi, joka joskus sieltä sitten isona aaltona voi vyöryä. Toisaalta ei saisi myöskään antaa tunteen heti tulla täysin kontrolloimatta uloskaan, niin että se pelästyttää tai haavoittaa muita. Sen takia pitäisi opetella rauhoittamaan ensin itsensä, antaa sen pahimman tunnekuohun mennä ohi, mutta sitten kuitenkin puhua asioista asioina, jotta ne eivät jää painamaan. Aina tämä ihanne tilanne ei toteudu, mutta itsesäätelyyn kuuluu myös asioiden selvittäminen ja anteeksi pyytäminen omasta osuudestaan asiassa. Lapsenkin on helpompi oppia anteeksipyytämistä, kun näkee siitä vanhemman esimerkkiä. Vanhemmuuden resilienssistä eli psyykkisestä kestävyydestä kertoo se, että selviää siis arjen tavallisesta stressistä ja kriisitilanteista.

Mitkä asiat voivat auttaa arjesta selviytymisessä?

Rutiinit, erilaiset stressinhallintakeinot, turva ja sopuisuus sekä positiivinen palaute luovat hyvää perustaa arjesta selviytymiseen. Itsestä huolehtiminen, oman vanhemmuuden kokeminen merkityksellisenä ja myös avun pyytäminen ja sen vastaanottaminen, kun sitä tarvitaan, ovat myös avain asemassa jaksamisessa ja selviytymisessä. Vanhemmuuden psyykkistä kestävyyttä voi vahvistaa myös etsimällä oman perheen vahvuuksia. Kaikissa perheissä on todella paljon hyvää. Kun vahvuuksia tietoisesti etsitään ja löydetään, löytyy myös arjen tavallinen taika.

Mitkä ovat sinun perheesi vahvuuksia?

 

Marjo, perhetyöntekijä

                                                                            (Kuva: Pixabay)