Runoja ja sanoja
Huomenna on Runebergin päivä. Silloin syödään torttuja ja muistellaan mitä kaikkea kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg saikaan aikaan. Hän ei ainoastaan kirjoittanut Maamme-laulua, vaan useita runoja ja teoksia. Tunnetuimpana ehkäpä Vänrikki Stoolin tarinat. Monet lentävät lauseet ovat jääneet elämään Runebergin kynästä, kuten: tasan ei käy onnen lahjat tai mihin ehtiikään, jos elää saa sekä jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin. Runeberg kirjoitti runojen lisäksi myös virsiä, josta esimerkkinä mainittakoon: Mä silmät luon ylös taivaaseen.
Runebergin puoliso Fredrika Charlotta Runeberg oli suomalainen ruotsinkielinen kirjailija. Hän oli ensimmäisiä suomalaisia historiallisen romaanin kirjoittajia ja merkittävimpiä varhaisia naiskirjailijoita. Romaanien ohella Fredrika Runeberg saavutti suosiota lyhyillä kertomuksillaan. Kirjailijana hän jäi elinaikanaan suuresti runoilijamiehensä varjoon, mutta 1900-luvulla Fredrika Runeberg on nostettu merkittävien suomalaisten kirjailijoiden joukkoon. Runebergit muistetaan myös maukkaista tortuista, joita edelleen leivotaan ja syödään joka vuosi helmikuun viidentenä päivänä.
Runebergin päivänä voi hyvin muistaa myös muita runoilijoita ja heidän tuotoksiaan ja nauttia niistä. Runouteen on kiteytettynä niin upeita oivalluksia, syviä mietteitä ja joskus kepeitäkin ajatuksia. Kaikki tuo hienossa pienessä paketissa. Oikeastaan koko tunteiden kirjon voi löytää runojen kautta. Runoudessa voi kokea syvää ymmärtämistä, samaistumista ja sitten toisaalta myös saada ihan uusia ajatuksia ja näkökulmia elämään. Miten jotain niin merkityksellistä voi syntyä niin lyhyessä ajassa, kuin runoa lukiessa tai kirjoittaessa?
Mikä on sinua eniten koskettanut runo, laulu tai kertomus? Mikä siinä puhutteli sinua? Miksiköhän se kosketti sinua niin syvältä?
Minun lempirunoni on:
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle, puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen, minä luotan sinuun.
- Eeva Kilpi -
Tämä runo on ollut voimarunoni elämän ruuhkavuosissa. Kun iltaisin on käynyt nukkumaan väsyneenä, kaikkensa antaneena; töiden, opiskelujen, perheen ja kodin hoitamisen jälkeen ja onkin huomannut, että ei ole muistanut itseänsä tänään hoitaa ja helliä. Silloin tämä runo on noussut mieleen ja se on antanut voimaa seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä on muistanut paremmin ottaa aikaa, vaikka edes pienen hetken, itselle. Se on voinut olla pieni kävely, jalkakylpy, lukuhetki tai kiireetön kuppi kaakaota. Pieni taputus itseään olkapäälle; hyvä sinä, selviät kyllä tästäkin.
Nykyään ajattelen tätä runoa nautintorunona. Se muistuttaa minua kaikesta siitä hyvästä mitä minulla on ja mihin minulla on mahdollisuus. Lasten kasvaessa jää taas hieman enemmän aikaa itselle sekä omillekin hetkille ja retkille. Kun sitä viettää koko elämänsä ainakin itsensä kanssa, niin on hyvä oppia tulemaan toimeen ja tuntemaan itsensä. Ja sitten kuitenkin yhteys toisiin on samalla myös niin kovin tärkeää. Siitä voimme saada suurta merkitystä, iloa ja toivoa elämään. Runot voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin niin itseä kuin toisia.
Tässä kaksi pientä omaa runoani:
Minä olen minä, kun siinä olet sinä. Minua ei ole tällaisena, ilman sinua sellaisena. Sinä olet hionut minua ja minä sinua. Olemme toistemme luomuksia. Miten noin pieni ja hauras voi opettaa toista? En ole ennen ymmärtänyt moista. Minä synnytin sinut, mutta sinä synnytit äidiksi minut. Ilman minua, ei olisi sinua, eikä ilman sinua olisi myöskään minua. Kiitos lapseni, että saan olla äitisi!
Oppia on elämän matkaa kulkemaan rinnalla, tunteetkin pinnalla, silti toinen toisensa hyväksyen. Sitäkö on rakkaus? Jakaa ilot ja surut. Kulkea tuiskussa ja tuulessa. Paisteessa ja paahteessa, ylä- ja alamäet. Katsoa toista ja itseään silmiin, säikähtämättä sitä mitä siellä näkyy. Sitäkö on rakkaus? Katsoa sielun peiliin, silmiin ja nähdä mennyt, nykyinen ja nupullaan tuleva. Katsoa toista ja itseään lempeästi, ymmärtäen ja hyväksyen. Sitäkö on rakkaus?
Ihanaa Runebergin päivää kaikille lukijoille!
Marjo, perhetyöntekijä
(Kuva: Pixabay)
