Kohti turvallisempaa kiintymystä
Ihmisellä on biologinen tarve kiintyä toisiin ihmisiin läpi elämän. Kiintymystyyli on kuin alitajuinen kopio siitä, miten olla läheisessä suhteessa. Miten liitymme suhteeseen, miten olemme erillisiä, mitkä asiat herättävät ahdistusta ja miten reagoimme niihin? Näiden kysymysten vastaukset kertovat paljon kiintymystyylistämme.
Kiintymystyyli ei ole muuttumaton, vaikkakin se on
jäykähkösti muuttuva. Turvatonta kiintymystyyliä on mahdollista eheyttää kohti
turvallista. Tähän voi olla apuna esimerkiksi oma psykoterapia tai joskus jokin
muu pitkä, läheinen ja turvallinen ihmissuhde.
Kiintymystyylejä on neljä. Turvallisesti kiintynyt,
välttelevästi kiintynyt, ristiriitaisesti kiintynyt ja jäsentymättömästi
kiintynyt. Kaikki muut, paitsi turvallinen kiintymystyyli ovat siis turvattomia
kiintymystyylejä. Kiintymystyylin voisi ajatella olevan kuin jana, jossa
toisessa päässä on turvallinen ja toisessa päässä turvaton tyyli. Meidän on
mahdollista olla turvallisessa janan päässä tai sitten olemme turvattomassa päässä
tai kenties jossain kohtaa matkan varrella, jos kiintymystyylimme on aluksi
ollut turvaton, mutta olemme alkaneet sen kanssa työskennellä ja se on alkanut
eheytymään toistuvien turvallisten vuorovaikutustilanteiden ansioista. Olemme
voineet saada myös erilaisia kokemuksia varhaisessa vuorovaikutuksessa eri
henkilöiden kanssa lapsuudessa. Äiti on voinut olla välttelevä, isä
ristiriitainen ja mummo turvallinen. Minkä näistä sitten olemmekaan
tiedostamattamme ottaneet omaksi sisäiseksi malliksi, kuinka toimia
ihmissuhteissa ja erityisesti ristiriitatilanteissa?
Kiintymystyylin rakentumiseen vaikuttaa vahvasti varhainen
vuorovaikutus pääasiallisen hoivaajan kanssa, mutta mikä kaikki vaikuttaa
varhaiseen vuorovaikutukseen? Esimerkiksi elämäntilanne, persoonan ja
temperamentin yhteensopivuus lapsen kanssa, vanhempien käsittelemättömät asiat
ja opitut tunnesäätelykeinot.
Kun synnymme, emme kykene itse säätelemään tunteitamme,
jolloin olemme riippuvaisia hoivaajistamme. Hoivaajan lämmin, turvallinen ja
johdonmukainen vastaaminen tarpeisiin kohtuullisessa ajassa luo pohjaa
perusturvalle.
Toki osa elämää ovat myös pettymykset, turhaumat, kuin myös
hylätyksi tulemisen kokemukset ja yksinäisyyden hetket. Perusturvan varassa
lapsi oppii sietämään myös pienissä määrin näitäkin tunteita traumatisoitumatta.
Mitä pienempi lapsi, sen vähemmän hän kestää kerralla näitä haasteita.
Turvalliseen kiintymykseen ei vaadita täydellisyyttä,
eikä se ei ole virheettömyyttä! Hoivaaja, on pääasiassa kuitenkin
johdonmukainen, tunnetasolla riittävästi läsnä, tukee tarvittaessa pettymyksen
läpi ja vastaa tunteisiin ja tarpeisiin kohtuullisessa ajassa. Vanhemmuus ei
ole täydellistä, mutta vanhempi pyrkii korjaamaan virheensä, pyytää anteeksi ja
ottaa vastuun.
Winnicott, joka oli lastenlääkäri ja psykoanalyytikko
puhui riittävän hyvästä äitiydestä. Kokemus omasta arvosta rakentuu
vanhemman rakastavasta ja hyväksyvästä katseesta, hellyydestä, läheisyydestä ja
lohdutuksesta, turvallisesta sylistä, ravituksi ja hoivatuksi tulemisesta,
pettymyksissä rauhoitetuksi ja lohdutetuksi tulemisesta, tunneilmaisussa
autetuksi tulemisessa sekä tarvittaessa rakastavasti rajoitetuksi tulemisesta. Pieni
lapsi rakastaa niin paljon omia vanhempiaan, että jos he kohtelevat lasta jatkuvasti
huonosti, hän ei lakkaa rakastamasta vanhempiaan. Hän lakkaa rakastamasta
itseään. Tämä ajatus on pysäyttävä.
Mistä tiedät, että olet menossa kohti turvallisempaa
kiintymystä? Pystyt säätelemään tunteitasi suhteessa toiseen. Sinulla on
omia unelmia ja tavoitteita. Luottamus, yhteys ja läheisyys ovat luontevia.
Kommunikoit tunteistasi ja tarpeistasi selkeästi. Kuuntelet ja otat vastaan
myös toisen tunteita ja tarpeita. Koet olevasi merkityksellinen ja oma elämä
tuntuu mielekkäältä. Uskallat hakea emotionaalista tukea kumppanilta tai
joltain toiselta läheiseltä ja olet myös häntä varten tarvittaessa. Viihdyt myös
itsesi kanssa. Sinulla on hyvät reflektiotaidot eli tutkit myös omaa osuuttasi
asioihin ja otat vastuun siitä.
Mitkä ovat sitten turvallisen kiintymyksen peruspilareita?
Niitä ovat emotionaalinen saatavilla olo, emotionaalinen vastaanottavuus ja
emotionaalinen yhteys. Saatavilla olo on kuuntelua ja läsnäoloa.
Vastaanottavuus on toisen viestin vastaanottamista. Toisen kokemuksen
validoimista eli vahvistamista. Yhteydessä tullaan hyväksytyksi haavoittuvimpine
tunteineen ja pelkoineen.
Kolme tärkeää termiä liittyen varhaiseen vuorovaikutukseen tai
oikeastaan kaikkeen vuorovaikutukseen ovat holding kokemus, peilaus ja
tyhjiö. Holding tarkoittaa kannateltuna oloa. Kun tarvitsen, minuun
vastataan. Uskallan elää. Olen turvassa. Peilaus tarkoittaa sitä, että tunteeni
tulee myötätuntoisesti nähdyksi, kuulluksi ja huomioiduksi. Opin, että on ok
tuntea, ilmaista ja sanoittaa. Se mitä minussa tapahtuu, on hyväksyttyä ja
normaalia. Tyhjiö kuvastaa sitä, että meillä kaikilla on vaille jäämisiä niin
holdingissa kuin peilauksessa. Tyhjiö ilmenee usein kehollisena epämääräisenä
ahdistuksena tai kipuna. Erityisesti vauvat ja lapset, mutta myös me kaikki,
tarvitsemme holding kokemuksia, samoin peilausta. Peilauksessa tärkeää on
pehmentää viestiä. Ei siis hätäännytä lapsen hädästä, vaan peilataan tunnetta
myötätuntoisesti ja pehmennetysti takaisin. Esim. ”Huomaan, että sinulla on
paha olla. Todella kurjaa. Kuinkahan minä voisin auttaa sinua? Tule syliin,
niin silittelen sinua.”
Tässä vielä lopuksi muutamia aiheeseen sopivia mietelauseita:
”Jos haluat muuttaa maailmaa, mene kotiin ja rakasta
perhettäsi.” – Äiti Teresa
”Ystävä on se, joka tuntee sinut sellaisena kuin olet,
ymmärtää missä olet ollut, hyväksyy mitä sinusta on tullut ja silti lempeästi
sallii sinun kasvaa.” – William Shakespeare
”On olemassa heitä, jotka puhuvat sinusta hyvää, vaikket ole
paikalla. Heitä, jotka kannustavat ja katsein lämpimin koskettavat. He ovat
niitä harvoja, ainutlaatuisia.” – Rakkaudenmurusia
”Puhu lapsellesi kuin hän olisi viisain, kiltein ja
ihmeellisin lapsi maailmassa. Hän kasvaa sellaiseksi, millainen hän uskoo
olevansa.” – Hidastaelamaa.fi
Marjo, perhetyön ohjaaja
