Erityisherkän elämää
Viime vuosina lehdissä ja mediassa on ollut aika paljon kirjoittelua erityisherkkyydestä. Aiheesta on kirjoitettu myös useita erilaisia kirjoja. On arvioitu, että maksimissaan 20 prosenttia ihmisistä olisi erityisherkkiä eli noin joka viides ihminen. Jos sinä et tunnista näitä piirteitä itsessäsi, niin todennäköisesti joku perheestäsi, lähipiiristäsi tai tutuistasi on kuitenkin erityisherkkä. On siis hyvä tietää jotain erityisherkkyydestä, jotta sitä ymmärtää ja sen kanssa tulee paremmin toimeen. Oli se sitten oma tai läheisen ominaisuus.
Millainen on erityisherkkä ihminen?
Tässä on kymmenen erityisherkkää kuvaavaa piirrettä:
1. Hän on hyvin empaattinen
2. Hän lamaantuu hektisessä ympäristössä
3. Hän ylianalysoi ja takertuu asioihin helposti
4. Hänellä on rikas mielikuvitus
5. Hänen havainnointikyky on tarkka
6. Hän kaipaa omaa rauhaa
7. Hänellä on tunteet herkässä
8. Hänen on vaikea ottaa vastaan kritiikkiä
9. Hän on tunnollinen puurtaja
10. Hänelle päätöksenteko on usein vaikeaa
Voi myös olla, että lapsesi on erityisherkkä, vaikka sinä et
olisikaan. Sekin on tärkeä tunnistaa, jotta osaa suhtautua lapseensa ymmärtäväisemmin
ja hyväksyvämmin. Erityisherkkyys on muuttumaton ominaisuus, jota ei voi, eikä
tule yrittääkään karsia pois, karaista tai muuttaa. Sen sijaan erityisherkkyyden
voi opetella hyväksymään ja opetella tulemaan toimeen sen kanssa. Lisäksi
erityisherkillä on paljon erityistaitoja, jotka oikein kanavoituina ovat
voimavaroja ja lahjoja, eivätkä taakkoja. Herkkyys kuitenkin myös kuormittaa
normaalia enemmän ja tämä on myös hyvä huomioida erin tavoin arjessa.
Miten voit huomioida erityisherkkää paremmin?
Puhu pehmeällä äänellä erityisherkälle ja vältä muutenkin kovia
ja äkkinäisiä ääniä. Kunnioita hänen tarvettaan omaan aikaan ja omaan tilaan. Erityisherkälle
pienet ”lepohetket” muista ärsykkeistä ovat tärkeitä, auta järjestämään niille
aikaa ja tilaa varsinkin, jos kyseessä on lapsi. Älä aloita keskustelua aroista
aiheista, vaan lämmittele häntä hieman muilla aiheilla. Kysy mikä häntä häiritsee,
jos huomaat ettei kaikki ole kunnossa. Erityisesti lapsen erityisherkkyyteen
voi kuulua myös tuntoherkkyyttä, joka voi ilmetä vaikka siten, että sukkahousun
saumat painaa. Tai että ruoka, jossa on möykkyjä, on vaikeaa syödä. Kuuntele ja
yritä ymmärtää, se auttaa jo paljon. Pikkuhiljaa totuttelu hankaliinkin
asioihin on hyvä tapa lähestyä niitä. Älä pidä häntä valittajana tai tahallaan
hankalana tyyppinä, sillä sellaiseksi erityisherkät usein leimataan. Tarkkaile
sinäkin yksityiskohtia, jotta ymmärrät erityisherkkää paremmin, sillä hän rekisteröi
pienetkin detaljit lähes aina.
Miten erityisherkkä voisi kuvailla itseään ja elämäänsä?
”Ajattelen asioita pikanopeudella. Erilaiset vaihtoehdot ja
ideat viuhahtelevat päässäni ja siksi saatan vaikuttaa joskus poissaolevaltakin.
Analysoin sinua koko ajan, mutta en tarkoita sillä mitään pahaa. Tiedän usein
miltä sinusta tuntuu jo ennen kuin kerrot sen. Mielialasi vaikuttaa minuun. Jos
itken kaikki voi olla todella hyvin tai todella huonosti ja kaikkea siltä väliltä.
Tai sitten olen vain liikuttunut jostain; kauneudesta, haikeudesta, ihanista
sanoista, kovista sanoista tai myötätunnosta. Haluan myös auttaa kaikessa missä
voin ja usein ennakoin asioita. Se voi joskus tuntua muiden asioihin puuttumiselta,
mutta todellisuudessa takana on avuliaisuus ja halu välttää karikoita. Kaipaan
syvällisiä keskusteluja ja niihin voin keskittyä ja uppoutua pitkäksikin aikaa.
Pinnalliset keskustelut ovat minulle isompina annoksina aikamoista pakkopullaa.
Vanhempana en stalkkaa lapsiani, vaan olen oikeasti huolissani heidän
tulemisistaan ja menemisistään. Kyllä olen outo, mutta myös ihana!”
Outo ja ihana:
Olen outo ja ihana, joskus sairaana huolesta.
Ajatukset kulkee nopeasti, analysoin sua aamuun asti.
Tuntosarvet kuin etanalla, oon ilmapuntari kaikkialla.
Tunnen sun tunteet kehossani, arvaan sun aatteet aivoissani.
Ovatko ne siis sinun vai minun?
Tunnelmat minuun tarttuu, mut kun vuosia karttuu,
niin erotan ne toisistaan.
Tunteet helposti rinnassa läikkyy, sitä voi joku säikkyy,
kun silmät on kyynelissä aina vaan.
Autan sua missä voin, syyllisyyttä silti koin.
Teenkö tarpeeksi vai alkujaankin liikaa?
Syvyyttä välillemme tuon, hyviä keskusteluja luon.
Edelleen siis outo ja ihana.
Perhetyön ohjaaja, Marjo