Pullantuoksuinen äiti


Meille on kaikille annettu useita aisteja, joiden kautta havainnoimme ympäröivää maailmaa: näemme, kuulemme, tunnemme. Tänään makustellaan pieni hetki maku- ja hajuaistin maailmassa. Miltä maistuu mukava elämä? Voiko maku ja tuoksu yhteistyössä jättää mukavan muistijäljen lapsuuteen? Muistatko vielä miltä tuoksui lapsuutesi kodissa? Entäpä mummolassa?

Tuoksumuistimme voivat olla moninaiset, aina pullantuoksuisesta äidistä tupakan- tai viinankäryiseen lapsuuskotiin. On mukavia muistoja, mutta myös hajuja, jotka saavat voimaan meidät huonosti ja jota välttelemme.  Kevään raikas tuoksu voi saada meidät heräämään omasta talviunestamme, syysmetsän raikkaudella on voima passittaa viikon työpaineet taakseen. Raskausaikana naisen keho voi herkistyä useille tuoksuille – niin hyvässä kuin huonossa. Toiset meistä rakastavat tuoksukynttilöitä ruususta laventeliin, mutta hajusteallergiset voivat jopa menettää äänensä pientenkin tuoksujen tulvassa. Itse muistan överisti parfymoidun kerrostalon mummon (olisiko se ollut sitä Chanel vitosta), märän koiramussukkamme löyhkän syksyisen iltalenkin jälkeen ennen tassujenkuivausta. Olin ikionnellinen, kun sain ensimmäisen oman hajuveteni, Laura Biagottia. Hajut voivat olla myös varoituksena meille: nykyisin alakoululaisiamme valistetaan tunnistamaan huumeita tuoksusta, savun haju saa meidät valpastumaan mahdollisen tulipalovaaran vuoksi. Useimpia meistä tuoksut kuitenkin tavalla tai toisella houkuttavat ja ne kulkevatkin käsi kädessä makuaistin kanssa: usein jo nenä kertoo maistuuko tämä minulle vai ei, onko jokin pilalla vai vielä syötävää.

No niin, takaisin otsikon pariin. Muistatko ensimmäisen pikkupullan, jota leivoit? Kenen kanssa olit leivontapuuhissa? Ehkä päiväkodissa, mummilassa, kotona? Tykkäsitkö rusinoista vai kuuluivatko ne inhokkeihisi? Oletko edes pullaihminen? Itse olen oppinut hyväksymään rusinat pullassa, mutta maksalaatikosta ne saavat kyytiä. Pullaihmiseksi synnyin, pullaihmisenä pysyn. Joskus koko pullahomma tuntuu liian isolta taikinalta vaivattavaksi. Ei ehkä jaksa, tulee sotkua, ylijäämäpullat ei mahdu pakastimeen. Mutta koetko joskus sisäistä halua täyttää oman kotisi pullan tuoksulla? Saada maistella yhdessä jälkikasvun kanssa heidän tekemiään pullaukkoja ja -akkoja, pullasiilejä, pullapupuja, pulla-autoja ja muita moninaisia pullapalleroita. Toivoisin, ettei tämä myytti pullantuoksuisesta äidistä ja kodista jäisi vain ajatukseksi tai haaveeksi, vaan näiden seuraavien muutaman leipomista helpottavan vinkin kautta voisitte kenties joku ilta päättää päästää pullatuoksun kotonanne valloilleen.

Ollaan pari kertaa täällä Itu-perhetyön yh-äitien ja lasten iltaryhmässä leivottu pullaa. Näin se käy mukavasti à
1.     Kaikkein helpoin. Osta kaupasta halvin pakastepullapussi. Voitte itse voidella & sokeroida pullat ja ehkäpä painaa lasilla pullan keskelle kolon ja lisätä siihen paistonkestävää marmeladia. Ei vie liikaa aikaa, mutta on mukavaa puuhastella yhdessä TAI

2.     Tehkää pikkutaikina. Tässä ohje: Lämmitä kulhossa 2,5dl vettä tai maitoa (väh.42 asteiseksi, jotta kuivahiiva herää). Lisää lämpimään veteen 1 kananmuna, 1dl sokeria, 1tl suolaa ja noin puoli ruokalusikallista kardemummaa. Sekoita erillisessä kulhossa n.8dl vehnäjauhoja ja 1pss kuivahiivaa. Lisää jauho-hiivaseos vesi-muna-sokeri-mauste sekoitukseen. Lisää lopuksi taikinaan 0,75 dl sulatettua rasvaa (joko öljyä, Flora gulinessea, juoksevaa Oivariinia tms.)  Tässä kohden pitää vähän kädellä/koneella vaivata, jotta taikina saa sitkon, joka takaa että valmiit pullat ovat mm. riittävän kuohkeita. Anna taikinan kohota hetki lämpimässä paikassa, taikinakulhon voit peittää käsipyyhkeellä, niin taikina nousee paremmin.

3.     Ota keittolautaselle tai muuhun tukevaan kulhoon pieni tilkka öljyä ja kastele pikkuleipurin kädet öljyssä à Pullien pyörittely omien öljyisten käsien välissä käy käden käänteessä eikä taikina tartu pöytään tai omiin käsiin, mikä turhauttaa. Lapsikin saa onnistumisen kokemuksen ja pullan kun ei tarvitse olla täydellisen pyöreä vaan kaikenmoiset kakkarat ovat mitä ihanimpia katsella ja syödä! Ottakaa pullasta myös kuvamuisto!

4.     Muotoile pullat haluamallasi tavalla:
-          Siilipulla: leikkaa saksilla siilille piikkejä, laita rusinat silmiksi ja yksi nenänykeröksi.
-          Pupupulla: leikkaa pullalle pupunkorvat, pienet tai vähän isommat, miksei myös luppakorvat!
-          Pullahahmot:  isoja ja pieniä, kaikenkokoisia pulleita pulleroita voi syödä käsi ja jalka kerrallaan.

5.     Voitele pullat kananmunalla käyttäen pullasutia tai silikonista sutia. Päälle voi ripotella raesokeria tai ihan perinteistä hienoa sokeria! Voisilmäpullan loihdit niin, että koristelet pullan ekstra nökeröllä voita ja sokeria.

6.     Paista pullat 200 asteessa noin 10 minuutin ajan. Anna jäähtyä hetki ennen herkuttelua!

 MUKAVIA LEIVONTAHETKIÄ KAIKILLE

Kaisa, perhetyön ohjaaja


                                                                                     (Kuva: Pixabay)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä