Päivähoidon aloitus

Joillakin lukijoilla häämöttää töihin paluu tai opintojen aloittaminen lähitulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa usein myös sitä, että lapsikin aloittaa päivähoidon. Se herättää monenlaisia tunteita sekä äidissä, että lapsessa. On hyvä valmistella lasta sekä itseään tähän muutokseen. Asiasta kannattaa puhua etukäteen, myös sen herättämistä tunteista; ikävästä, haikeudesta, rakkaudesta ja huolenpidosta. Usein myös etukäteen tapahtuvat tutustumiset hoitopaikkaan auttavat. Mahdollisesti aluksi myös lyhyemmät hoitopäivät helpottavat sopeutumista. Tässä blogissa kirjoitankin ammattikirjallisuuden valossa päivähoidon aloituksesta ja sivuan myös lapsen asteittaista itsenäistymistä muutenkin.

Ben Furman kuvaa sitä, miten lapsi aluksi pitkään tarvitsee äitiä tekemään puolestaan monia asioita. Ruokkimaan, nukuttamaan, rauhoittamaan, pukemaan, säätelemään tunteita jne. Seuraavaksi tulee yhdessä tekemisen vaihe, jossa lapsi jo osallistuu toimintaan, vaikkapa pukemiseen. Kolmas vaihe on vieressä ihaileva vanhempi, joka antaa palautetta ja huomioi lapsen selviytymistä. Tämä vaihe valitettavasti usein ohitetaan. Neljäs vaihe on itsenäinen tekeminen ja siitä nauttiminen, ilman vanhemman läsnäoloa. Monesti paineen alla, väsyneenä ja stressaantuneena, pyritään liian nopeasti lopputulokseen ilman välivaiheita. Tämä johtaa pikemminkin kasvun estymiseen tai hidastumiseen. Kasvu vaatii aina riittävästi aikaa kypsyäkseen.

Kun lapsi aloittaa päivähoidossa, ei aina kotiinhaussa ole välttämättä havaittavissa kohtaamisen riemua. Lapsi voi jopa osoittaa mieltään olemalla huomaamatta vanhempaa. Oikeasti lapsi saattaakin sanoa: Oli pitkä päivä, minulla oli sinua ikävä, miksi et tullut aiemmin? Miksi jätit minut? Äiti taas saattaa tulkita tilanteen niin, ettei lapsi välitä hänestä, eikä ole ikävöinyt. Molemmat saattavat loukkaantua ja silloin kohtaamisen riemu viivästyy. Jos taas äiti mentalisoi eli miettii mitähän lapsi tuntee ja ajattelee ja miksi, hän voikin nähdä käytöksen taakse. Silloin äiti voi sanallistaa ikävää ja näin kutsua ja huokutella lapsen jälleen yhteyteen ja syliin. Lapselle tulee olo, että äiti ymmärtää minua. Silloin päivän kolhut ja eron kivut unohtuvat.

Lapsi voi myös syömättömyydellä ilmaista ikävää ja reagoida eroon. Usein tällä tavalla reagoivalla lapsella auttaa se, että päiväkotipäivän ja sylittelyn jälkeen on pieni oma leikkihetki, jossa lapsi voi yhdistellä ja prosessoida päivän tapahtumia. Monesti sen jälkeen maistuu jo ruokakin. Päiväunilta heräämisen jälkeen vauvakin tarvitsee sylihetken tai imetyshetken, että pääsee "eron" jälkeen taas yhteyteen. Aluksi unetkin voivat tulla levottomimmiksi, kun on paljon uuden oppimista ja käsittelemistä. Riittävä läheisyyden tankkaus illalla, vaikkapa sylissä iltasatua kuunnellen, saattaa auttaa.

Vanhemman saatavilla olo tai ajoittainen leikkiin osallistuminen lapsen ehdoilla on tärkeää. Itsenäisesti leikkivä lapsi on tulosta siitä, että lapsen kanssa on leikitty ja hän on saanut näin mahdollisuuden opetella leikkimistä yhdessä. Näin se luonnistuu myöhemmin itsenäisemmin. Väsyneet vanhemmat eivät usein siedä lapsen luovaa leikkiä. Se voikin olla yksi merkki vanhemmalle, että tarvitsen lepoa, tukea tai apua.

Päivähoidon aloittaminen on eräänlaista vieroittumista äidistä. Eron jälkeen lapsella on monesti tarve ilmaista negatiivisia ja ristiriitaisia tunteita leikinkin avulla. Hän voi vuoroin haluta nallen ja vuoroin torjua sen. Sanoittaminen, silittelyt ja sylittelyt auttavat. Saa olla hetken taas pieni ja tankata läheisyyttä. Äidistä saa voimaa!

Töihin paluu tai opiskelemaan paluu on äidillekin rankkaa. Omaakin aikaa tarvitaan. Kun lapsi on äidin seurassa ei hän ymmärrä, että nyt äiti on väsynyt tai ei ole saatavilla. Onkin tärkeää yrittää sovittaa "omat hetket" arjen rytmiin. Omaa aikaa voi ottaa joskus päivähoidon aikana, päiväunien aikaan, illalla kun lapsi nukkuu, voi sopia lastenhoitovaihtarit ystävän kanssa tai hankkia ajoittain lastenhoitajan jos isovanhemmat tai kummit ovat kaukana. Myös väsyneenä voi koko perhe olla yhdessä. Aina ei tarvitse olla pirteä ja jaksava voidakseen olla yhdessä. Yhteyden hetkillä voi olla myös piristävä vaikutus.

Toivotan teille, joilla alkaa kesällä tai syksyllä työt tai opiskelut: voimia, iloa ja hyvää arkea. Toki myös kaikille muillekin lukijoille. Lämmintä, virkistävää ja aurinkoista kesää teille ihanat!

Marjo, perhetyöntekijä


                                                                  (kuva: Pixabay)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä