Joulun idylli

Joulu lähestyy ja jouluun liittyy paljon odotuksia, toiveita ja myös pettymyksiä. Tuntuu, että lehdet ja markkinointi tekevät joulusta onnellisen perhejuhlan, jossa äiti, isä, lapset ja isovanhemmat touhuilevat rakkaudellisessa ilmapiirissä viimeisen muodin mukaisissa jouluvaatteissa, lahjavuorten ja jouluherkkujen ympäröiminä.

Huomaamme, että tästä idyllistä saattaa omalla kohdalla puuttua monta tekijää, mikä voi ehkä harmittaa ja tuntua epäreilulta. Mietityttää, että voiko joulu tulla ollenkaan näillä korteilla, jotka minulle on suotu. Huomaamatta ajattelemme, että joulu ja monet muutkin asiat riippuvat ulkoisista tekijöistä. Se ei onneksi ole totta.

Minut joskus pysäytti ajatus, että lopulta mainokset ja mielikuvat ovat sitä varten, että ostaisimme enemmän. Meille kaupataan ajatusta, että ostaessasi tällaisia tuotteita tulee sinustakin onnellinen ja sinulle tulee onnellinen joulu. Ei raha ja tavara kuitenkaan tuo meille onnea ja rauhaa.

Kauneimmankin perheidyllikuvan taustalla voi olla paljon riitaa, ahdistusta, traumaa ja kipua. Toisaalta vaatimattomalta tuntuva joulunvietto voi olla onnellista ja rauhallista. Elämässä olosuhteet eivät lopulta ratkaise sitä, miten elämän ja vaikkapa joulun koemme. Se, mikä lopulta ratkaisee, on se mitä kannamme sisimmässämme ja miten osaamme olla kiitollisia siitä mitä meillä on.

Miten voisimme sitten saada sitä jouluntunnelmaa ilman hienoja kulisseja ja myös ilman suuria pettymyksiä?

Luin kesällä Ann Voskampin kirjan Tuhat lahjaa, jossa teemana oli kiitollisuus. Yksi kirjasta löytynyt ajatus oli se, että usein pettymykset liittyvät odotuksiin. Odotamme monta kertaa toisiltamme ja myös elämältä asioita. Sitten kun toiveemme ja odotuksemme eivät toteudu, olemme vihaisia ja pettyneitä. Onko mahdollista alkaa enemmän elämään ilman suuria odotuksia sekä alkaa nähdä ja ymmärtää mitä hyvää nyt on ympärillä? Onko mahdollista odottaa joulua ilman suuria odotuksia? Miten voisimme odottaa vähemmän, sekä elää ja nauttia tästä hetkestä enemmän?

Sain WhatsAppiin aika hyvän joulun muistilistan:

  •  Pölyjen pyyhkimisen sijaan, pyyhitään huolet! Murehtimisella emme loppujen lopuksi tilannettamme helpota. 
  • Pipareiden ja joululaatikoiden valmistamisen sijaan, voimme ostaa valmiina sitä mistä oikeasti tykkäämme. Kaupan piparitaikinasta tulee tosi hyvät piparit. 
  • Kodin järjestämisen sijaan, voimme järjestää ajatukset. Ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Tosiasia on kuitenkin, että menneisyyttämme emme voi muuttaa, tulevaisuudesta emme tiedä, mutta voimme muuttaa tapaamme ajatella. Ajatuksilla on suuri valta siihen, miten toimimme ja tunnemme.
  • Vaatteiden silittämisen sijaan voimme silittää lapsiamme ja läheisiämme. Silityksellä ja kosketuksella on suuri voima ja siitä tulee hyvä tunne ja mieli.
  • Saunan pesemisen sijaan, voimme vain lämmittää saunan tai muistaa kiireen keskellä saunavuoron. Myös uimahalleissa järjestetään joulunaikaan tunnelmallisia kynttiläuinteja.
  • Joululahjoja tärkeämpää on muistaa joulurauha. 

Ensimmäistä joulua, tuhansia vuosia sitten, kuvataan idyllisesti: Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi istuvat sädekehän ympäröimänä, romanttisessa tallissa ja pienet pallerolampaat tulevat paimenien kanssa heitä tervehtimään enkelien laulaessa taivaalla.

Todellisuus oli varmasti ihan toinen. Maria ja Joosef olivat tulleet verolle pantaviksi ja Maria oli viimeisillään raskaana maailman tunnetuimmasta yllätysraskaudesta. Synnytyksen aika lähestyi ja majataloissa ei ollut tilaa, ainoastaan eläinten tallista löytyi paikka yöpyä.

Ja siellä sitten eläinten tallissa todennäköisesti pahan hajun, lian ja eläinten keskellä alkoikin synnytys. Tuskin saatiin kätilöä paikalle ja Joosef sai sitten hoitaa kätilönkin roolin.  Synnytys oli varmasti Marialle täyttä työtä: hikeä, huutoa ja epätoivoa ilman mitään kivunlievitystä. Mutta mikä onnenhetki, kun lapsi oli maailmassa.

Samaan aikaan enkelit julistivat taivaalta tavallisille paimenille: Maassa rauha ihmisten kesken, joita Hän rakastaa!

Rauhallista Joulunaikaa kaikille teille lukijoille, seuraajille, yhteistyökumppaneille, ihanille Siskolikan äideille ja lapsille, vapaaehtoisille sekä työntekijöille!

 

Outi, Itu-vastaava



                                      

                                                                            (Kuva: Pixabay)

 

 

 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitollisuuden ja onnellisuuden äärellä

Hemmotteluhetkiä

Lasten oikeuksien päivä