Hyvä hoivakokemus
Tutkimukset kertovat, että lapsi, jolla on yksikin turvallinen aikuinen elämässään, pärjää paremmin kuin sellainen, jolla ei ole ketään kenen puoleen kääntyä. Tuo aikuinen voi olla oma vanhempi, isovanhempi, opettaja, naapuri, kirjastonhoitaja tai periaatteessa kuka tahansa, joka tukee, kuuntelee, kehuu tai juttelee jokseenkin säännöllisesti lapsen kanssa.
Mieti nyt hetki oliko sinulla lapsena joku tällainen
aikuinen elämässäsi?
Sinulla on voinut olla yksi läpi elämäsi tai useita eri
aikuisia tukenasi elämäsi eri aikoina. Tai useita koko lapsuutesi ajan, tai ei
ketään missään vaiheessa.
Kuka oli se ihminen, joka toi sinulle hyvän ja
turvallisen olon lapsena? Miten hän auttoi sinua konkreettisesti lapsuudessasi?
Millaiseksi hän sai sinun olosi tuntumaan?
Kenties se oli jotain tekoja, esim. naapuri moikkasi, kysyi
kuulumisia ja tarjosi pullaa. Tai kenties sitä on vaikea sanoittaa. Ehkä se on
ollut enemmänkin hyvää asennetta sinua kohtaan. Olet saattanut tuntea itsesi
nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi.
Sanotaan, että emme välttämättä muista kovin pitkään ja
tarkasti sanoja mitä meille on sanottu, mutta emme koskaan unohda sitä, miltä nuo
sanat tai teot ovat meistä tuntuneet.
”Ihmiset unohtavat mitä sanoit. Ihmiset unohtavat mitä teit.
Mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan.” – Maya Angelon
Mieti nyt mielessäsi onko sinulla jokin erityinen
tapahtuma tai hoivakokemus jäänyt lapsuudestasi mieleen hyvänä ja
kannattelevana kokemuksena?
Hyvän hoivakokemuksen voi valjastaa itselleen oman mielen ja
itsemyötätunnon keitaaksi, jonka ääreen voi palata aina uudelleen ja uudelleen
lataamaan henkisiä akkujaan. Eli mielikuvissaan voi palata tuohon voimauttavaan
ja hyvään hoiva- ja vuorovaikutushetkeen. Muistella sitä. Mitä silloin tapahtui?
Mitä sanoja sanottiin? Kuuluiko muita ääniä, tuoksuja, makuja? Miltä ympäristö
näytti? Miltä sinusta tuntui? Mitä ajatuksia sinulla heräsi? Miten vastasit tai
reagoit tilanteeseen?
Mitä ajattelet oman lapsesi tarvitsevan sinulta? Mieti kokonaisvaltaista
hoivaa eli sekä fyysisestä että henkisestä huolenpitoa?
Voit aina palata tuohon omaan hyvän hoivan kokemukseen, kun
sinulla on vaikeaa, tarvitset kannattelua ja myötätuntoa. Myös silloin kun
mietit millaista hoivaa oma lapsesi tarvitsisi, saat tuosta omasta hyvästä
hoivakokemuksestasi hyvän suuntaviivan, siihen mitä omakin lapsesi saattaisi
sinulta tarvita.
Välillä kun lapsi vaatii ja tarvitsee niin paljon voi
itsestä tuntua, että mitä voin antaa, kun itsekin vielä tarvitsisin apua,
huomiota, hyväksyntää ja hellyyttä. Silloin on hyvä ottaa pieni rauhallinen hetki
itselle ja palata omiin hyviin hoivakokemuksiin ja ammentaa niistä voimaa.
”Miten kohtelemme lapsia, vaikuttaa suoraan siihen, mitä he
uskovat itsestään.” – Ariadna Brill
Ole sellainen vanhempi, jota itse olisit tarvinnut, kun olit
pieni!
Marjo, perhetyön ohjaaja