Vanhemmuuden pelot ja odotukset

Raskausaika on monelle ihanaa odotuksen aikaa, mutta jokaiselle myös muutos, joka aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja huolta. Yksi yleinen odotus ja toive vauvavuodesta on, että se olisi rauhallista aikaa vauvan kanssa kotona. Yleisin pelko koskee vauvan terveyttä.

Muita pelkoja äitiyteen liittyen ovat esimerkiksi:  

  • ·      jaksaminen jos vauva valvottaa öisin
  • ·        erityishaasteet vauvan kanssa esim. koliikki
  • ·        myöhemmin lapsen kiukku ja kasvatus
  • ·        oma käytös
  • ·        parisuhteen muuttuminen
  • ·        raha-asiat
  • ·        arjen muuttuminen “prismaperheeksi”
  • ·        uran/aikanaan työn ja perheen yhteensovittaminen
  • ·        onko minusta äidiksi
  • ·        pelot jopa kauas tulevaisuuteen, esim. että mikä lapsesta tulee isona
  • ·        vauvan riippuvuus, pelko itsensä kadottamisesta

Lapsen saaminen on aina muutos, ja siinä mielessä riski hyvinvoinnille, kun koko elämä muuttuu niin paljon. Silloin on myös mahdollista, että muutos lähtee huonoon suuntaan. On mahdollista jollain tavalla hukata itsensä äitiyteen, parisuhdetyytyväisyys voi laskea yms. On hyvä tiedostaa, että vanhemmuus ahdistaa jossain määrin kaikkia, useita aika paljon, ja joitakin aivan liikaa. Myös syyllisyys, häpeä ja riittämättömyys ovat vanhemmuuden tunteita. On tärkeätä löytää suojatekijöitä stressiä ja hankalia tunteita vastaan, esim. ihmissuhteet. Jos kuitenkin stressi ja pelot käyvät suureksi, kannattaa pyytää apua. 

Lapsen saaminen voi olla jopa kriisi (vaikka lapsi olisi toivottu) ja on ihan luonnollista että välillä tekisi mieli peruuttaa koko juttu (vaikka seuraavassa hetkessä vauva voi olla ihaninta mitä tietää). Itse ainakin mietin hetkittäin varmaan jokaisen lapsen kohdalla aluksi, että mitä me ollaan tehty. Kriisikään ei ole välttämättä huono asia! Kriisit ovat mahdollisuuksia kasvuun ja uuden suunnan hakemiseen. Vanhemmaksi tuleminen voi yhtä lailla sujua jokseenkin kivuttomasti, ja sujuu se kivuttomasti tai kriisin kautta, niin lapsen saaminen voi kummassakin tapauksessa olla myös muutos todella hyvään. Moni sanoo yllättyneensä, miten paljon ihanaa vauva on tuonut elämään, ei voinut kuvitellakaan mitä onnea ja merkityksen tunnetta oma lapsi voi tuoda. Ja parhaimmillaan parisuhdetyytyväisyys voi kasvaa, kun lapsen saaminen voi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Odotuksista. Varmasti kaikilla on paljon ehkä osin tiedostamattomiakin odotuksia omasta äitiydestä, mahdollisen puolison osallistumisesta, vauvan persoonasta jne. Osalla voi olla odotus: “Lapsen saaminen ei muuta mitään”, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Elämä on vauvan tulon jälkeen varmasti erilaista, mutta se ei tarkoita, että se olisi huonompaa. Periaatteessa mikä tahansa on mahdollista lapsenkin kanssa, mutta kaikki ei kuitenkaan ole samalla tavalla mahdollista kuin ennen lasta. Ja riippuu myös paljon lapsesta. Helppo ja helposti sopeutuva vauva on helppo ottaa joka paikkaan mukaan, hitaasti lämpiävän/helposti stressaantuvan vauvan kanssa esim. reissaaminen voi käydä tukalaksi. Eli älä koe huonommuutta, jos et itse pysty vauvan kanssa samoihin juttuihin kuin joku toinen vanhempi.

Minulla oli tosi korkeat, osin tiedostamattomat, vaatimukset itselleni äitinä, mikä teki haastavan esikoisen kanssa minun matkani äitiyteen aika kivuliaaksi. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon, että halusin pitää isommatkin lapset kotona, kun olin joka tapauksessa kotona vauvan kanssa, ja haastavan, aktiivisen esikoisen kanssa se oli todella uuvuttavaa. Olisin toivonut silloin pystyväni irrottamaan omista täydellisyyden vaatimuksistani ja myöntämään, etten jaksa tätä kaikkea. Tai kyllä minä periaatteessa jaksoin, mutta sen hinta oli se, että olin ajoittain tosi väsynyt ja kireä äiti.

Tärkeää on myös erottaa, ovatko odotukset äitiydelle sisäisiä vai ulkoisia, siis tulevatko ne ympäristöstä vai siitä, mitä oikeasti itse haluat äitiydeltä. Yhteiskunnan odotukset äitiyttä kohtaan saattavat tuntua valtavilta, ja muiden äitien mielipiteet oikeanlaisesta äitiydestä saattavat olla voimakkaita. Todennäköisesti tulet saamaan paljon ristiriitaisiakin mielipiteitä siitä, miten sinun äitinä pitäisi toimia. Äitinä varmaan jokainen kokee jonkinlaista riittämättömyyttä, koska kaikkea ei vain voi enää suorittaa täydellisesti. Tämä voi olla iso haaste mielelle, etenkin jos on aiemmin tottunut pärjäämään kaikessa. Siksi on hyvä tässä vaiheessa pohtia omia arvojaan, ja kuunnella oikeasti sitä, mitä itse haluaa. Esim. priorisoiko sillä hetkellä uraa vai lasten kanssa kotona olemista, kotitöitä vai omaa hyvinvointia, rahaa vai aikaa jne. 

Arvojen kirkastamisen jälkeen ainakin minun on ollut helpompi tehdä vaikeitakin valintoja. Esimerkiksi itse halusin olla pitkään kotona lasten kanssa, ja se ei täysin poistanut ajoittaista ahdistusta siitä, miten yhteiskunta suhtautuu pitkään kotona olemiseen, mutta auttoi sietämään sitä. Tärkeintä on tehdä valinnat siten, mikä on hyväksi itselle ja omalle perheelle, ei vain miellyttääkseen muita. 

Voit keskustella arvoistasi jonkun kanssa ja miettiä näkyvätkö arvosi elämässäsi ja valinnoissasi käytännössä. Niiden, joilla on puoliso, kannattaa keskustella näistä arvoista ja perhe-elämän odotuksista myös puolison kanssa. Puolisolla voi olla ihan erilaiset odotukset, eikä hän voi tietää tarpeistasi ja toiveistasi, jos et niitä kerro. Olen kuullut lukemattomia tarinoita siitä, miten puolisot “kasvoivat erilleen”, ja varmasti näin käy helposti perhe-elämässä, jos ei keskusteluyhteyttä pidä yllä. On tärkeää ymmärtää, että vauva- ja pikkulapsiaika on väliaikaista, ja siinä parisuhteelle jää vähemmän aikaa, mutta jos parisuhteen laittaa kokonaan “hyllylle”, niin kyllä se on sieltä aika vaikea ottaa pois monen vuoden jälkeen.

Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja elämässä? Mieti kymmentä sinulle merkittävää arvoa? Valitse niistä sinulle neljä elintärkeää arvoa ja kirjaa nämä ydinarvosi itsellesi ylös.

Anne, perhetyön ohjaaja

                                                                            (Kuva: Pixabay)

                                                                                

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Äitiyden myötä muuttuva minäkuva

Kun vanhemmuus vie voimat

Voihan ahdistus