Tekstit

Ajatuksia itsemyötätunnosta

Kuva
Myötätunto on kyky huomata kärsimystä itsessään ja muissa, yhdistettynä haluun ja kykyyn lievittää tätä kärsimystä eri keinoin. Vaikeina hetkinä, esimerkiksi ollessamme ahdistuneita, surullisia tai itsekriittisiä, jäämme helposti kiinni pahenevaan pahoinvoinnin kierteeseen. Pahoinvoinnin kierteet johtavat helposti taas lisäongelmiin kuten murehtimiseen, ihmissuhderiitoihin, ylenpalttiseen syömiseen tai juomiseen jne. Itsemyötätunto voi siten olla ensimmäinen askel pahoinvoinnin kierteen katkaisemiseen.   Itsemyötätunto on taito, jota kannattaa harjaannuttaa. Itsemyötätuntoiset ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisempiä elämäänsä, tyytyväisempiä parisuhteissaan ja kokevat vähemmän ahdistusta ja masennusta verrattuna henkilöihin, jotka suhtautuvat kriittisemmin itseään kohtaan. On myös osoitettu, että itsemyötätuntoiset henkilöt vitkuttelevat vähemmän kohdatessaan epämiellyttäviä tehtäviä, kestävät vastoinkäymisiä paremmin niistä lannistumatta ja ottavat enemmän vastuuta omista virheist

Kun vanhemmuus vie voimat

Kuva
Voiko vanhemmuudessa palaa loppuun eli kokea burn outin? Miten se on mahdollista? Mistä sen tunnistaa ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä? Pitkittynyt uupuminen johtaa loppuunpalamiseen, myös vanhemmuudessa. Uupunut vanhempi tekee vain välttämättömät asiat lapsensa hyväksi, mutta ei kykene iloitsemaan lapsen kanssa olemisesta. Uupuminen heikentää vanhemman tunteiden säätelyä ja vaikuttaa etäännyttävästi vanhemman ja lapsen suhteeseen. Vanhemmalle voi tulla myös fyysisiä ja psyykkisiä oireita kuten uniongelmia, sydämen tykytyksiä, levottomuutta, ahdistusta ja masennusta. Vanhemman uupuminen saattaa vaikuttaa niin, että lapsi jää vaille riittävää huomiota, mielekkäitä virikkeitä, positiivista palautetta ja rauhallista läsnäoloa. Tällöin lapsen käytös voi muuttua levottomaksi, aggressiiviseksi, sulkeutuneeksi tai vetäytyväksi. Kukaan vanhempi ei uuvu tahallaan. Päinvastoin. Vanhempi on nimenomaan yrittänyt olla hyvä ja täydellinen ja pärjätä kaikessa, usein vielä aika yksin. Mitä tunnol

Äitiyden myötä muuttuva minäkuva

Kuva
Äitiys voi vaikuttaa voimakkaasti naisen minäkuvaan. Minäkuva voidaan jakaa sosiaaliseen, emotionaaliseen, fyysiseen ja suoritusminäkuvaan. Lisäksi jokainen minäkuvan osa-alue voidaan vielä jakaa a . tämänhetkiseen minäkuvaan , eli ominaisuuksiin, joita yksilö uskoo tällä hetkellä itsellään olevan b . ihanneminäkuvaan , eli ominaisuuksiin, joita haluaisi itsellään olevan ja c . normatiiviseen minäkuvaan, eli ominaisuuksiin, joita yksilö uskoo, että hänellä pitäisi muiden mielestä olla. Ristiriitaa aiheuttaa, jos nämä poikkeavat kovasti toisistaan. 1. Fyysinen minäkuva: Raskaus ja synnytys voivat vaikuttaa naisen kehoon merkittävästi. Joillekin tämä voi aiheuttaa positiivisia tunteita, kun he näkevät kehonsa kyvyn synnyttää elämää. Toisille se voi aiheuttaa epävarmuutta kehon muutoksista ja yrittämisestä palata aiempaan fyysiseen kuntoon. Miten on sinun kohdallasi? Onko vaikeaa sovittaa äitiys naiseuteen? Mitkä seikat vaikuttavat siihen, kuinka naiselliseksi koet itsesi? Miten mahdoll

Erityisherkän elämää

Kuva
Viime vuosina lehdissä ja mediassa on ollut aika paljon kirjoittelua erityisherkkyydestä. Aiheesta on kirjoitettu myös useita erilaisia kirjoja. On arvioitu, että maksimissaan 20 prosenttia ihmisistä olisi erityisherkkiä eli noin joka viides ihminen. Jos sinä et tunnista näitä piirteitä itsessäsi, niin todennäköisesti joku perheestäsi, lähipiiristäsi tai tutuistasi on kuitenkin erityisherkkä. On siis hyvä tietää jotain erityisherkkyydestä, jotta sitä ymmärtää ja sen kanssa tulee paremmin toimeen. Oli se sitten oma tai läheisen ominaisuus. Millainen on erityisherkkä ihminen? Tässä on kymmenen erityisherkkää kuvaavaa piirrettä: 1. Hän on hyvin empaattinen                                                                                                           2. Hän lamaantuu hektisessä ympäristössä                                                                                   3. Hän ylianalysoi ja takertuu asioihin helposti                                                      

Voihan ahdistus

Kuva
Mitä ahdistus on? Jokainen kokee ahdistavia hetkiä ja ajatuksia aika ajoin. Ahdistuksen tunne on luonnollinen ja normaali osa elämää. Ahdistus on elimistön tapa viestiä mahdollisesta vaarasta ja ylläpitää toimintakykyä. Ahdistus siis auttaa välttämään vaarallisia tilanteita ja tarvittaessa toimimaan niissä nopeasti. Joskus ahdistus voi auttaa muuttamaan asioita elämässä parempaan suuntaan. Esimerkiksi, jos kiire ahdistaa, niin se voi johtaa siihen, että karsii elämästään pois asioita, jotka ovat turhia tai kuormittavat liikaa. Yleensä ahdistus on ohimenevä tunne, muiden tunteiden joukossa. Joskus ahdistus voi olla peittämässä jotain toista tunnetta. Ahdistus voi olla myös haitallista. Se voi olla kohtuuttoman voimakasta, pitkäkestoista tai hallitsematonta. Silloin puhutaan usein ahdistuneisuudesta. Ahdistuneisuudella voidaan tarkoittaa myös huonosti tiedostetun uhan ennakoimisesta johtuvaa pelon tunnetta. Kun ahdistaa on hyvä tehdä itselleen tarkentavia kysymyksiä. Mikä minua itsea

Kohti turvallisempaa kiintymystä

Kuva
Ihmisellä on biologinen tarve kiintyä toisiin ihmisiin läpi elämän. Kiintymystyyli on kuin alitajuinen kopio siitä, miten olla läheisessä suhteessa. Miten liitymme suhteeseen, miten olemme erillisiä, mitkä asiat herättävät ahdistusta ja miten reagoimme niihin? Näiden kysymysten vastaukset kertovat paljon kiintymystyylistämme. Kiintymystyyli ei ole muuttumaton, vaikkakin se on jäykähkösti muuttuva. Turvatonta kiintymystyyliä on mahdollista eheyttää kohti turvallista . Tähän voi olla apuna esimerkiksi oma psykoterapia tai joskus jokin muu pitkä, läheinen ja turvallinen ihmissuhde. Kiintymystyylejä on neljä. Turvallisesti kiintynyt, välttelevästi kiintynyt, ristiriitaisesti kiintynyt ja jäsentymättömästi kiintynyt. Kaikki muut, paitsi turvallinen kiintymystyyli ovat siis turvattomia kiintymystyylejä. Kiintymystyylin voisi ajatella olevan kuin jana, jossa toisessa päässä on turvallinen ja toisessa päässä turvaton tyyli. Meidän on mahdollista olla turvallisessa janan päässä tai sitten

Lohdutus

Kuva
Jokin aika sitten äiti-vauva-ryhmässä keskustelimme vauvan tunnetarpeista. Mietimme mitä vauva tai jo vähän isompikin lapsi tarvitsee hoivaajaltaan voidakseen kasvaa ja kehittyä mahdollisimman hyvin ja normaalisti. Totesimme lapsen tarvitsevan tavanomaisen fyysisen hoivan ja kosketuksen lisäksi ainakin tällaisia asioita: rakkautta, empatiaa, hyväksyntää, leikkisyyttä ja uteliaisuutta eli kiinnostusta. Fyysinen hoiva pitää sisällään paljon asioita aina riittävästä ruokkimisesta, lepoon ja nukkumiseen sekä säännöllisistä vaipanvaihdoista turvalliseen ympäristöön ja riittäviin virikkeisiin. Kylvetyksiä ja puhteita, kuivia vaatteita sekä ulkoiluja unohtamatta. Tietenkin myös sylissä pitäminen, halit ja suukot kuuluvat vauvan hoivaamiseen ja ovat elintärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Hyvää fyysistä ja kokonaisvaltaista hoitoa siis tarvitaan. Empatian kokemisen kautta lapsi alkaa arvostaa itseään ja muita. Myötätunto alkaa hiljalleen rakentua ensimmäisten ikävuosien aikana. Kun lapsi tulee