Ihanat Mamat

Miksi toisinaan saattaa tuntua, että toisilla – isoilla tai pienillä ihmisillä – on valikoiva kuulo tai äärimmäisen vaikeaa keskittyä olemaan läsnä kuuntelijan paikalla ? Entäpä miten he joilla ei ole vielä sanoja puhuvat ja viestivät?  Miten keho puhuu ja miten sitä kuunnellaan ? Ovatkohan suustani ulos tulleet sanat se koko totuus,  mitä yritän toiselle kertoa? Mistä tiedän, onko keskustelukumppanini kuullut mitä sanoin ? Olenko osannut kuunnella lapsiani riittävästi heidän tarpeissaan ja kysymyksissään ? Siinäpä muutamia visaisia kysymyksiä, joiden ääreen on joskus hyvä pysähtyä pohdiskelemaan. Fyysinen kuuloaisti kehittyy jo hyvin varhaisessa vaiheessa vauvan vielä kehittyessä äitinsä kohdussa. Vauva oppii tunnistamaan äitinsä äänen ja syntymän jälkeen tutun äänen kuunteleminen rauhoittaa vauvalle vielä vieraassa kohdun ulkopuolisessa maailmassa. Monesti vauva myös mieltyy ja rauhoittuu esimerkiksi kodin jo tutuksi muodostuneeseen musiikkimaailmaan. Tosin vau...

Mitä vauvasi kertoisi sinulle, jos hän osaisi jo puhua? Hän saattaisi kiittää ja kehua sinua. Hän voisi rohkaista ja tsempata. Ehkä neuvoa ja ohjata. Itseasiassa vauva tekee tätä kaikkea päivittäin sanattomasti. Eleillään, ilmeillään, äänteillään ja joskus jopa itkullaan. Vauva viestittää milloin hänellä on nälkä, milloin hän kaipaa seuraa ja milloin väsyttää. Hän näyttää myös mistä on kiinnostunut, milloin ja mikä on erityisen hauskaa ja hymyllä hän kiittää hoivaajaansa. Kuvitellaan aamuhetkeä vauvan kanssa. Voisiko vauvasi juttelu olla jotain tällaista? -           Huomenta, minä heräsin nyt. Huhuu missä kaikki ovat, olen ihan yksin täällä sängyssä... Huh, tulithan sinä äiti vihdoin. Miksi et herättänyt minua ja ottanut mukaan vessaan? Seuraavalla kerralla haluan ehdottomasti mukaan. -           Ihanaa kun sinä silittelet minua ja nuuhkit aamu-unisia poskiani. Minä pidän läheisyydestä...

”…me tässä, me tässä, kudi-kudi, kudi-kudi-kudi ramsamsaa”. Tämä on yksi niistä ihanista lastenlauluista, minkä olemme oppineet käydessämme torstaisin Yh-kahvilassa. On vierähtänyt 12 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran menimme tutustumaan yksinhuoltajakahvilan toimintaan. Kaikki alkoi sattumalta. Olimme eläkkeelle jäätyämme muuttaneet Helsingistä Tampereelle ja eräässä yhdistysten esittelytilaisuudessa saimme kuulla ”ITU:sta”. Menimme tutustumiskäynnille ja siitä alkaen torstaisin kalenterissamme on ollut merkintä   ”klo 10-13 ITU:un”. Nuo torstain tunnit ovat olleet meille todella tärkeitä ja antoisia. On sydämeen käyvää nähdä ja tuntea lasten riemullinen ja onnellinen touhuaminen. Leikkien, laulujen ja turvallisen yhdessäolon vaikutus näkyy meissä kaikissa; äideissä, työtekijöissä ja vapaaehtoisissa. On hyvä, että myös äidit voivat tavata toisiaan, keskustella, saada ohjausta ja vertaistukea. Niin heille kuin meillekin on tärkeää, että pienet lapsensa pääsevät muid...

Olen marraskuun aikana huomannut 9-vuotiaasta pojastani outoja oireita: Ärtyisyyttä, äkkipikaisuutta, turhautumista, ei mitään tekemistä -ajattelua. Ei huvita mennä kouluun, eikä paljon muutakaan. Hänen perusluonteensa on kuitenkin iloinen, herkkä ja empaattinen, todella huumorintajuinen ja hauska kaveri. Huomaan, että tuollainen minäkin olen ollut, lapsesta asti. Siihen aikaan maailmassa ei kuitenkaan kukaan sitä osannut sanoittaa. Että pimeä kaamos on joillekin kuin raskas harmaa ja tunkkainen peitto, jonka alta et pääse pyristelemään tahdonvoimalla pois. Vaikka tahtoisit jaksaa kuten ennenkin, väsymys lannistaa, unohtelet asioita ja kaikki värittyy negatiivisemmin kuin yleensä. Liikkuminen pimeässä tihkusateessa ei tunnu houkuttelevalta ja makeat herkut, erityisesti suklaa, houkuttaa serotoniinillaan ja näkyy vyötärölle kertyvänä pöhötyksenä. No, se taas ei kohenna mielialaa, on syyllinen olo ja kierre on valmis. En haluaisi myöntää, mutta kaamosoireet tuntuvat pahentuvan ...

Oletko kuullut rakkaushormoneista? Oksitosiini tunnetaan rakkaushormonina sen monien hyvien vaikutusten vuoksi. Oksitosiinin yksi tärkeimmistä tehtävistä on auttaa lapsi maailmaan synnytyksessä, mahdollistaa maidontuotanto imetystä varten ja muodostaa rakastava ja huolehtiva äiti-lapsi-suhde. Oksitosiini herättää hoivavietin ja on yhteydessä mielihyvän tunteeseen.  Tästä hyvän olon tunteesta on tehty monia tutkimuksia ja sen on havaittu lisäävän empatiaa, yhteistyöhalua, anteliaisuutta ja ihmisten luottamusta toisiinsa. Oksitosiini auttaa sosiaalisten vihjeiden ja ilmeiden tunnistamista sekä saa muut tuntumaan helpommin lähestyttäviltä. Lisäksi oksitosiini vähentää sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja hermostuneisuutta. Oksitosiini edistää myös uskollisuutta. Oksitosiini liittyy kohtaamiseen ja kosketukseen. Pienet vauvat menehtyvät ilman kosketusta, todennäköisesti juuri oksitosiinivajeen vuoksi.  Oksitosiini on tärkeässä asemassa myös aikuisena. Pystymme aktivoimaan oksit...

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." Nyt on se aika vuodesta kun tekee mieli mennä metsään. Metsässä on hienoja ruskan värejä ja raikas, hieman koskea ilma, jota on hyvä hengittää sekä hiljaisuutta, jossa kuuluu vain luonnon ääniä. Metsässä oleilu kohentaa mielialaa, lievittää stressiä, rauhoittaa, laskee verenpainetta, ehkäisee allergioita ja saa vatsan toimimaan paremmin. Metsässä kävely on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. On todettu, että se myös parantaa ihmissuhteita, terävöittää aivoja sekä parantaa unta. Tähän aikaan vuodesta metsästä voi löytää myös aarteita. Mustikoita, puolukoita tai sieniä. Voi maistella marjoja kulkiessaan tai ottaa korin mukaan ja kerätä kotiin vietävääkin. Mustikat ja puolukat maistuvat hyvin puuron päällä tai rahkan kanssa. Ne ovatkin oikeaa superfoodia, joissa on paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Niistä voi myös leipoa piirakkaa. Sienistä on myös moneksi. Voi tehdä kastiketta, piirakkaa tai vain paistaa pannulla lisuk...

Monelle arjen aloitus syksyisin on loman jälkeen haikeaa ja joskus vähän vaikeaa, mutta usein myös tietyllä tapaa helpottavaa. Kotiin palaa tietynlainen rytmi. Lapsilla on taas tekemistä, kun kerhot, päiväkodit, eskarit, koulut ja harrastukset pyörähtävät käyntiin. On vähemmän ruoan laittoa, vähemmän lasten nahistelua ja vähemmän ”Mitä mää tekisin?” kysymyksiä. Nukkumaanmenot, heräämiset ja ruoka-ajat säännöllistyvät. Joskus loma on ollut ihanaa lepoa, kiireettömyyttä ja toimintaa sopivassa suhteessa. Mutta toisinaan sekin on voinut tuntua isolta suoritukselta. Mieleeni nousee eräs perheemme lomamatka. Kaikki kolme lastamme olivat silloin alle kouluikäisiä. Päätimme lähteä telttailemaan. Pakkasimme teltan, makuupussit, ruoantekovälineet ja eväät mukaan sekä tietenkin vaatteita, uikkareita, kellukkeita ja jokusen lelunkin. Pakkaus oli jo oma operaationsa. Sitten ajoimme autolla Kuruun, Haukanhietaan. Parkkipaikka oli kaukana leirintäalueesta, jonne raahasimme tavarat kävellen, kol...