Ihanat Mamat

Joillakin lukijoilla häämöttää töihin paluu tai opintojen aloittaminen lähitulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa usein myös sitä, että lapsikin aloittaa päivähoidon. Se herättää monenlaisia tunteita sekä äidissä, että lapsessa. On hyvä valmistella lasta sekä itseään tähän muutokseen. Asiasta kannattaa puhua etukäteen, myös sen herättämistä tunteista; ikävästä, haikeudesta, rakkaudesta ja huolenpidosta. Usein myös etukäteen tapahtuvat tutustumiset hoitopaikkaan auttavat. Mahdollisesti aluksi myös lyhyemmät hoitopäivät helpottavat sopeutumista. Tässä blogissa kirjoitankin ammattikirjallisuuden valossa päivähoidon aloituksesta ja sivuan myös lapsen asteittaista itsenäistymistä muutenkin. Ben Furman kuvaa sitä, miten lapsi aluksi pitkään tarvitsee äitiä tekemään puolestaan monia asioita. Ruokkimaan, nukuttamaan, rauhoittamaan, pukemaan, säätelemään tunteita jne. Seuraavaksi tulee yhdessä tekemisen vaihe, jossa lapsi jo osallistuu toimintaan, vaikkapa pukemiseen. Kolmas vaihe on vieressä ihail...

Nyt olemme taas me äidit ja isoäidit saaneet kortit, kukkaset ja lahjat. Mutta ne kortit ovat ne kaikkein ihanimmat, kun ne on tehty sydämen siveltimellä. Voi sitä yhteistä iloa ja silmien tuiketta, kun lapsi ojentaa äidille itse loihtimansa kortin ja äiti kaivaa tuon yllätyksen jännityksellä kuoresta, kiittää ja laittaa sen seinälle parhaimmalle paikalle ihailtavaksi. Kerron teille mieleenpainuvimmasta äitienpäivästäni. Olin silloin 7-vuotias ja jouduimme saattamaan iso-veljeni ja isäni kanssa sairaan äitini Heinolan reumaparantolaan. Olin käynyt edellisenä iltana poimimassa sinivuokkoja lähimetsästä ja taisi jokunen kotipihan narsissikin tulla mukaan. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että äiti on ollut tuossa tilanteessa tuskaisen kivulias, koska suurin osa hänen nivelistään oli voimakkaasti tulehtunut ja koko kroppa oli hälytystilassa. Hän olisi tarvinnut ambulanssinkyydin, mutta tuolloin hän sai tyytyä epämukavaan farmariautoomme. Kaiken kukkuraksi tie oli toivottoman kuoppainen ...

Kiintymyssuhde on voimakas tunneside lapsen ja hoivaajan välillä. Kiintymyssuhdemallit muodostuvat 12 ensimmäisen elinkuukauden aikana, mutta muokkautuvat ja kehittyvät koko eliniän. Lapsen synnyttäneellä naisella on todella hyvät edellytykset äidiksi, koska raskaus-, synnytys- ja imetyshormonit auttavat asiassa. Äidilliseen mielentilaan kuuluu kyky herkistyä vastaanottamaan vauvan varhaisia, voimakkaita tunteita ja oppia näkemään ne viesteinä ja arvioida niitä. Äidin ja vauvan suhde on voittopuolisesti harmoninen, mutta joskus se voi olla myös ristiriitainen. Vauvan tärkein kysymys on: ”Miten saan äidin lähelleni?” Varhaisista kokemuksista muodostuu eräänlaisia odotusarvoja, sisäisiä työskentelymalleja. Kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi, kun lapsi elää loogisessa, ennakoitavassa maailmassa, jossa on tietty rytmi ja tarpeeksi ennakoitavaa käyttäytymistä. Lapselle ollaan rehellisiä ja asiat selitetään ja perustellaan ikätasoisesti. Turvallisessa kiintymyssuhteessa voimakkaa...

Moikka Siskolikan sinnikkäät äidit! Olette olleet paljon mielessäni ja näkisin teitä ja ihania lapsukaisianne todella mieluusti. Koska en ole vielä kuullut teidän korona-aikaisista kokemuksistanne, jouduin kuvittelemaan haastavia tilanteitanne siellä neljän seinän sisällä. Poliitikot ja viranomaiset toitottavat, että ketään ei jätetä yksin ja apua pitää pyytää mahdollisimman varhain. En tiedä, mutta oletan, että konkreettista apua ei silti saa helposti. Puhelinnumeroita ja nettiosoitteita tarjotaan keskusteluapuun ja kyllähän puhuminen ja kuulluksi tuleminen auttavat oikeasti. Kun kuvittelen itseni nyt vaikkapa yhden taaperon ja yhden kouluikäisen lapsen yh-äidiksi, koen itsessäni epämääräistä ahdistusta. Mitenkähän pärjäisin – siis jos olisin paljon nuorempi? Mikäli lasten isä ei pysty ottamaan lapsia tapaamisiin ja kantamaan lainkaan vastuuta heistä, kokisin, että minulta vaadittaisiin varsinkin nyt kohtuuttomia. Minua helpottaisi tieto siitä, milloin saisin nukkua yhden yö...

Pojan kotitaloustuntien läksyksi tuli tehdä alusta asti itse karjalanpiirakoita kotona. Äitini on loistava piirakoiden tekijä ja on neuvonut kahta vanhempaakin lastani saman läksyn kanssa aikoinaan. Itsekin olen ollut äitini opissa muutamia kertoja. En ole kuitenkaan opetellut hyvin tuota aluevaltausta, koska äitini osaa homman vaan niin paljon paremmin ja hän on pitänyt meidät hyvin piirakoissa. Nytkin olisimme mieluusti pyytäneet äitiäni opettajaksi, mutta emme voineet vallitsevan pandemian vuoksi, varsinkin kun hän on jo yli 70 vuotias. Soitimme puhelun hänelle kuitenkin ja saimme hänen oman reseptinsä karjalanpiirakoihin sekä tarkat ohjeet kuinka edetä piirakkatalkoissamme. Iso osa sunnuntai päivää leipomisessa vierähtikin, kun ensin piti keittää ja jäähdyttää riisipuuro, jonka jälkeen taikina tehtiin. Sitten taikina leivottiin pötköksi, joka leikattiin paloihin, kaulittiin, puurotettiin, rypytettiin, paistettiin ja voideltiin. Viimeisenä olikin minun lempiosuus eli maistaminen. ...

Näin eläkkeellä ja nyt karanteenissa mielipuuhaani on kirjojen lukeminen. Sain käsiini vanhan kirjasarjan Wilhelm Moberg: Maastamuuttajat. Kirja kertoo muutaman ruotsalaisperheen muutosta Amerikkaan 1850-luvulla. Päähenkilö Kristina on parikymppinen kolmen lapsen äiti, maanviljelijän vaimo. Kun kiviset pellot ei tuota riittävästä ravintoa, mies päättää Amerikkaan muutosta ja Kristina siihen lopulta suostuu, viimeistään siinä vaiheessa kun perheen vanhin lapsi, nelivuotias tyttö kuolee nälän seurauksena. Vaivalloinen matka ja erittäin vaikeat olosuhteet perillä ennen kuin perhe pääsee elämisen alkuun uudessa maassa, ovat murtaa Kristinan. Hän sinnittelee ja ikävöi takaisin kotimaahansa. Luottamus Jumalaan ja rakkaus mieheen ja lapsiin auttaa häntä ja jotenkin hän alistuu ajan kanssa kohtaloonsa. Kristina synnyttää lisää lapsia. Jatkuva väsymys piinaa. Kahdeksas raskaus päättyy keskenmenoon ja hän selviää hengissä, mutta lääkärin mukaan seuraava raskaus olisi kuolemaksi ja mies saa ankar...

Koko Suomi on nyt kriisin keskellä. Itse asiassa koko maailma on kriisissä. Eräs tuttavani vertasi tämänhetkistä maailman tilannetta kolmanteen maailmansotaan. Ihmiset eivät kuitenkaan nyt sodi keskenään, vaan olemme yhdessä sodassa Koronavirusta vastaan. Tilanne on kaikin puolin hämmentävä ja jopa pelottava. Uusia tilannetietoja, ohjeistuksia ja uutisia tulee asiaan päivittäin. Tilanne on muuttunut ja edennyt niin nopeasti, että mieli ei tahdo pysyä mukana. Välillä sitä havahtuu todellisuuteen ja aamuisin herätessään toivoo, että se olisikin ollut vain pahaa unta. On huolta terveydestä ja taloudesta. Oma, lasten, vanhempien ja isovanhempien pärjääminen mietityttää. Myös se mitä ja miten epidemiasta puhutaan lasten kanssa, saattaa olla mielen päällä. Pieniä pitää yrittää suojata liialta tiedolta ja pelolta. Isot sekä pienet tarvitsevat myös vanhemman rauhoittelua. Puhetta siitä, että tästä selvitään ja kaikki kääntyy vielä hyväksi.  On ollut positiivista huomata, et...