Ihanat Mamat

Monesti keskitymme itseemme ja omaan hyvinvointiimme. Mikä on minulle parasta tai mikä on minun edun mukaista? On toki tärkeää pitää huolta itsestään. Todella tärkeää. Kun me voimme hyvin, meillä on silloin energiaa ja voimavaroja satsata myös muihin. Omiin rakkaisiin ja läheisiin sekä ystäviin ja tuttuihin. Ehkä joskus jopa tuntemattomiin. Lomalla minulle tuli mieleen, että voisin joka päivä alkaa tekemään jonkun hyvän teon. Teemme toki paljonkin hyviä tekoja ja asioita päivittäin, mutta aloin miettiä keinoja miten ja ketä tänään ilahduttaisin. Yhtenä päivänä kerättyäni mustikoita vein rasiallisen niitä myös ikääntyvälle naapurilleni. Ajattelin, ettei hän itse ole ehkä tänä vuonna enää jaksanut niitä poimia. Toisena päivänä laitoin rohkaisevan teksiviestin tutulleni, jolla tiesin olevan vaikeaa. Kolmantena päivänä tein lasten lempiruokaa. Neljäntenä päivänä annoin kassajonossa vanhuksen mennä minun ohi, kun hänellä oli vain muutama ostos ja minulla oli ostoskärryt täynnä. Viidentenä p...

Meillä on monenlaisia ihmissuhteita elämässämme. Kaikki niistä ovat erilaisia; niillä on alku, kehityskaarensa ja osa näistä suhteista päättyy joko omaan valintaamme tai meistä riippumatta. Suhteet voivat olla luonteeltaan pitkiä tai lyhytkestoisempia, suhteita joihin synnymme tai suhteita, joita emme ole voineet valita. Monimuotoisia ihmissuhteita syntyy myös opiskelu-, harrastus- ja työyhteisöissä elämän eri vaiheissa. Elämme näissä erilaisissa, eri tarpeisiin vastaavissa suhteissa. Heinäkuun blogitekstissä tahdonkin meidän miettivät näitä monia ihmissuhteita niihin liittyvän jaetun ilon tunteen kautta. Ilo voidaan määritellä tilaksi, jossa koetaan mielihyvää, onnistumista, tyytyväisyyttä ja onnen tunnetta . Onko tämä ilo osa tärkeitä ihmissuhteitamme? Toki suhteitakin varjostaa ajoittain erilaiset ristiriidat, jotka ovat täysin normaaleja ja asiaankuuluvia, mutta kenties harvemmin lähestymme näitä suhteita ilon näkökulman kautta: kenen kanssa minulla on aidosti hauskaa ja voin naur...

Joillakin lukijoilla häämöttää töihin paluu tai opintojen aloittaminen lähitulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa usein myös sitä, että lapsikin aloittaa päivähoidon. Se herättää monenlaisia tunteita sekä äidissä, että lapsessa. On hyvä valmistella lasta sekä itseään tähän muutokseen. Asiasta kannattaa puhua etukäteen, myös sen herättämistä tunteista; ikävästä, haikeudesta, rakkaudesta ja huolenpidosta. Usein myös etukäteen tapahtuvat tutustumiset hoitopaikkaan auttavat. Mahdollisesti aluksi myös lyhyemmät hoitopäivät helpottavat sopeutumista. Tässä blogissa kirjoitankin ammattikirjallisuuden valossa päivähoidon aloituksesta ja sivuan myös lapsen asteittaista itsenäistymistä muutenkin. Ben Furman kuvaa sitä, miten lapsi aluksi pitkään tarvitsee äitiä tekemään puolestaan monia asioita. Ruokkimaan, nukuttamaan, rauhoittamaan, pukemaan, säätelemään tunteita jne. Seuraavaksi tulee yhdessä tekemisen vaihe, jossa lapsi jo osallistuu toimintaan, vaikkapa pukemiseen. Kolmas vaihe on vieressä ihail...

Nyt olemme taas me äidit ja isoäidit saaneet kortit, kukkaset ja lahjat. Mutta ne kortit ovat ne kaikkein ihanimmat, kun ne on tehty sydämen siveltimellä. Voi sitä yhteistä iloa ja silmien tuiketta, kun lapsi ojentaa äidille itse loihtimansa kortin ja äiti kaivaa tuon yllätyksen jännityksellä kuoresta, kiittää ja laittaa sen seinälle parhaimmalle paikalle ihailtavaksi. Kerron teille mieleenpainuvimmasta äitienpäivästäni. Olin silloin 7-vuotias ja jouduimme saattamaan iso-veljeni ja isäni kanssa sairaan äitini Heinolan reumaparantolaan. Olin käynyt edellisenä iltana poimimassa sinivuokkoja lähimetsästä ja taisi jokunen kotipihan narsissikin tulla mukaan. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että äiti on ollut tuossa tilanteessa tuskaisen kivulias, koska suurin osa hänen nivelistään oli voimakkaasti tulehtunut ja koko kroppa oli hälytystilassa. Hän olisi tarvinnut ambulanssinkyydin, mutta tuolloin hän sai tyytyä epämukavaan farmariautoomme. Kaiken kukkuraksi tie oli toivottoman kuoppainen ...

Kiintymyssuhde on voimakas tunneside lapsen ja hoivaajan välillä. Kiintymyssuhdemallit muodostuvat 12 ensimmäisen elinkuukauden aikana, mutta muokkautuvat ja kehittyvät koko eliniän. Lapsen synnyttäneellä naisella on todella hyvät edellytykset äidiksi, koska raskaus-, synnytys- ja imetyshormonit auttavat asiassa. Äidilliseen mielentilaan kuuluu kyky herkistyä vastaanottamaan vauvan varhaisia, voimakkaita tunteita ja oppia näkemään ne viesteinä ja arvioida niitä. Äidin ja vauvan suhde on voittopuolisesti harmoninen, mutta joskus se voi olla myös ristiriitainen. Vauvan tärkein kysymys on: ”Miten saan äidin lähelleni?” Varhaisista kokemuksista muodostuu eräänlaisia odotusarvoja, sisäisiä työskentelymalleja. Kiintymyssuhde muodostuu turvalliseksi, kun lapsi elää loogisessa, ennakoitavassa maailmassa, jossa on tietty rytmi ja tarpeeksi ennakoitavaa käyttäytymistä. Lapselle ollaan rehellisiä ja asiat selitetään ja perustellaan ikätasoisesti. Turvallisessa kiintymyssuhteessa voimakkaa...

Moikka Siskolikan sinnikkäät äidit! Olette olleet paljon mielessäni ja näkisin teitä ja ihania lapsukaisianne todella mieluusti. Koska en ole vielä kuullut teidän korona-aikaisista kokemuksistanne, jouduin kuvittelemaan haastavia tilanteitanne siellä neljän seinän sisällä. Poliitikot ja viranomaiset toitottavat, että ketään ei jätetä yksin ja apua pitää pyytää mahdollisimman varhain. En tiedä, mutta oletan, että konkreettista apua ei silti saa helposti. Puhelinnumeroita ja nettiosoitteita tarjotaan keskusteluapuun ja kyllähän puhuminen ja kuulluksi tuleminen auttavat oikeasti. Kun kuvittelen itseni nyt vaikkapa yhden taaperon ja yhden kouluikäisen lapsen yh-äidiksi, koen itsessäni epämääräistä ahdistusta. Mitenkähän pärjäisin – siis jos olisin paljon nuorempi? Mikäli lasten isä ei pysty ottamaan lapsia tapaamisiin ja kantamaan lainkaan vastuuta heistä, kokisin, että minulta vaadittaisiin varsinkin nyt kohtuuttomia. Minua helpottaisi tieto siitä, milloin saisin nukkua yhden yö...

Pojan kotitaloustuntien läksyksi tuli tehdä alusta asti itse karjalanpiirakoita kotona. Äitini on loistava piirakoiden tekijä ja on neuvonut kahta vanhempaakin lastani saman läksyn kanssa aikoinaan. Itsekin olen ollut äitini opissa muutamia kertoja. En ole kuitenkaan opetellut hyvin tuota aluevaltausta, koska äitini osaa homman vaan niin paljon paremmin ja hän on pitänyt meidät hyvin piirakoissa. Nytkin olisimme mieluusti pyytäneet äitiäni opettajaksi, mutta emme voineet vallitsevan pandemian vuoksi, varsinkin kun hän on jo yli 70 vuotias. Soitimme puhelun hänelle kuitenkin ja saimme hänen oman reseptinsä karjalanpiirakoihin sekä tarkat ohjeet kuinka edetä piirakkatalkoissamme. Iso osa sunnuntai päivää leipomisessa vierähtikin, kun ensin piti keittää ja jäähdyttää riisipuuro, jonka jälkeen taikina tehtiin. Sitten taikina leivottiin pötköksi, joka leikattiin paloihin, kaulittiin, puurotettiin, rypytettiin, paistettiin ja voideltiin. Viimeisenä olikin minun lempiosuus eli maistaminen. ...